Oulun yliopiston työterveysyhteyshenkilö Miia Wennström ja Mehiläisen koordinoiva työterveyshoitaja Sanna Kreku kokevat toisensa niin läheisiksi työkavereiksi, että toisinaan he kokonaan unohtavat, että työnantaja on naisilla eri. Niin tiivistä ja saumatonta yhteistyö on ollut siitä lähtien, kun Mehiläinen valikoitui Oulun yliopiston työterveyshuollon kumppaniksi.
– Aloitimme yhteistyön pari vuotta sitten tyhjältä pöydältä ja olimme ihmisinä ja organisaatioina vieraita toisillemme, mutta pitkälle olemme tulleet siitä. Nykyisin olemme päivittäin yhteydessä hyvin matalalla kynnyksellä ja ymmärrämme toisiamme puolikkaasta lauseestakin, Wennström sanoo.
Syy ja halu toisen tuntemiselle on selvä: Wennström ja Kreku näkevät, että työntekijöiden mielenterveyttä tuetaan ja edistetään parhaiten työpaikan ja työterveyshuollon avoimessa ja sitoutuneessa yhteistyössä. Siksi yhteinen tavoite onkin jatkuvasti kehittää tätä yhteistyötä.
Apuna on toiminut Mielenterveyden työkalupakista löytyvä toimintamalli työterveysyhteistyöhön. Toimintamalli ei anna valmiita ratkaisuja, vaan auttaa työpaikkaa ja työterveyshuoltoa yhdessä arvioimaan yhteistyönsä toimivuutta ja löytämään juuri heille sopivia kehityskohteita.
Miia Wennström (vas.) ja Sanna Kreku ovat päivittäin toisiinsa yhteydessä Oulun yliopiston työterveyshuoltoon liittyvistä teemoista.
Työpaja kirkasti yhteiset tavoitteet
Osana toimintamallia tahot kokoontuivat viime syksynä Työterveyslaitoksen asiantuntijan fasilitoimaan työpajaan.
– Pääsimme työpajassa yhdessä keskittymään rauhassa tavoitteisiimme ja siihen, millä mallilla yhteistyömme tällä hetkellä on. Mietimme myös, mitä voisimme lähteä kehittämään ja miten sen teemme, Wennström avaa.
Yhdessä pohtimalla, keskustelemalla ja tietoa keräämällä kehityskohteet löytyivät lopulta helposti. Katse päätettiin kohdistaa etenkin esihenkilötyön tukemiseen.
– Olemme nyt systemaattisesti keskittyneet lähijohtajien työkyvyn tukikeinoihin ja etenkin kehittäneet varhaisen tuen mallia siten, että esihenkilöillä on tukea lähteä keskustelemaan vaikeistakin aiheista työntekijöiden kanssa, kertoo Mehiläisen työpsykologi Markus Sääskilahti.
Myös työyhteisön yleiseen keskustelukulttuuriin panostetaan tulevaisuudessa.
– Tavoitteena on kehittää keskustelukulttuuriamme avoimempaan ja jatkuvan vuorovaikutuksen suuntaan, jotta henkilöstöllä on mahdollisimman matala kynnys kertoa jo varhaisessa vaiheessa, mikäli he kohtaavat esimerkiksi mieleen tai työkykyyn liittyviä haasteita. Tällöin niistä on helppo lähteä keskustelemaan ja ratkomaan, ennen kuin ongelmat kasvavat isommiksi, täydentää Oulun yliopiston henkilöstösuunnittelija Terhi Halonen.
Markus Sääskilahden (oik.) ja Terhi Halosen mukaan tehokas työterveysyhteistyö vaatii aina yhteistä tekemistä ja jaettuja tavoitteita.
Selkeät roolit mahdollistavat ennakoivan yhteistyön
Avoimen keskustelukulttuurin lisäksi ennakoivaa otetta tukee myös tahojen sujuva ja tehokas yhteistyö.
– Tiiviin yhteistyön ansiosta ymmärrämme aidosti työpaikan toimintaa ja tunnemme toistemme haasteet, kyvyt, resurssit sekä juuri sen hetkisen tilanteen. Tällöin toinen osaa olla puskematta ja painostamatta liikaa, kun tietää, mitkä ovat toisen mahdollisuudet edesauttaa asiaa, Kreku kuvailee.
Tärkeää yhteistyön toiminnassa on avoimen yhteydenpidon lisäksi selkeät roolit ja vastuunjako sekä niistä kertominen eteenpäin henkilöstölle. Työterveyshuollon tärkein kohde on kuitenkin työntekijä ja hänen terveytensä.
– Pyrimme viestimään selkeästi myös henkilöstölle ja esihenkilöille siitä, mikä työterveydessä kuuluu yliopiston ja mikä taas Mehiläisen tontille, jotta apua ja tukea saa sujuvasti. Haluamme myös, että käyttämämme kieli on yhtenäistä ja puhumme samoista asioita. Konkreettisimmillaan yhteistyö näkyy työpaikalla siten, että työterveyshuolto on mukana esimerkiksi henkilöstöpalavereissa, Wennström kertoo.
Wennström kokee, että mielenterveyttä tukevan työterveysyhteistyön toimintamallin myötä Oulun yliopistolla ja Mehiläisellä on entistä selkeämpi ja jatkuvampi kuva yhteistyön kehittämisestä.
– Tärkeintä on, että meillä kaikilla on halu vaikuttaa mielenterveyden haasteisiin työpaikalla. Käytännön työ taas vaatii yhteistyötä ja sen kehittämistä, ja se työ ei tule koskaan loppumaan, Wennström tiivistää.