Mielen kuormitus työssä kumpuaa monesta eri lähteestä. Kuormituksen kasvaminen ei koske vain tietotyöläisiä vaan lähes kaikkia työpaikkoja. Työsuojelutarkastaja kertoo viisi hyväksi havaittua askelmerkkiä kohti työpaikkaa, jossa on paremmat tulokset sekä työhyvinvointikyselyssä että tuloslaskelmassa.
ARTIKKELI 9.12.2022
Työsuojelutarkastajan työssä mielen kuormitukseen törmää yhä useammin. Tarkastuksilla mielen kuormituksesta puhutaan monilla nimillä: henkinen kuormitus, stressi, psykososiaalinen kuormitus, burn out. Olipa nimi mikä hyvänsä, mielen hyvinvointi on keskeinen osa työkykyä ja siten myös organisaation tuloksellisuutta.
Huomioimalla seuraavat viisi kohtaa olette jo pitkällä mieliystävällisen työpaikan rakentamisessa.
1. Tunnistakaa kuormitus
Jotta ongelman voi ratkaista, se pitää ensin tunnistaa. Työturvallisuuslaki edellyttää työnantajaa tunnistamaan ja arvioimaan työn vaaroja – siis myös kuormitustekijöitä. Miettikää siis työyhteisönä yhdessä mikä kuormittaa ja miten. Onko tilanteeseen olemassa ratkaisuja? Tarvitaanko uusia pelisääntöjä, tehtävänjakoa, opastusta, organisointia, työvälineiden tai -tapojen päivittämistä? Pärjätäänkö omin voimin vai tarvitaanko apua esimerkiksi työterveyshuollosta?
Hyvä keino pureutua kuormittaviin työn vaiheisiin on pitää työyhteisössä vaikkapa viikon ajan riskien arviointia esillä ja kirjata ylös havaittuja haasteita. Silloin dokumenttiin alkaa piirtyä arjen todellisia kompastuskiviä. Samalla hahmottuvat mahdolliset työn ominaispiirteet ja erilaisuus: esimiehen työn kuormitus koostuu toisella tapaa kuin työntekijöiden. Tällainen kollektiivinen kehitystehtävä lisää myös työtyytyväisyyttä ja hallinnan tunnetta: työntekijä voi vaikuttaa omaa työtään koskeviin asioihin, yhteiseksi hyväksi.
2. Tunnistakaa voimavarat ja kasvattakaa niitä
Kuormituksen ja riskien tunnistaminen on monessa työpaikassa jo tuttua. Rinnalla yhtä tärkeänä pitäisi kulkea voimavarojen tunnistaminen. Voimavarat ovat vastapaino kuormittumiselle ja voivat parhaimmillaan tuoda kaivatun balanssin hyvinkin vaativiin työvaiheisiin.
Miettikää siis näitä: mistä nautimme työssä? Mikä siinä voimaannuttaa? Mikä on hyvin, ehkä jopa paremmin kuin muualla? Mikä auttaa jaksamaan, kun tulee tiukka paikka? Tehkää lisää sitä mikä toimii. Huomatkaa arjen pienetkin, iloa tuottavat asiat ja nauttikaa niistä kokemuksista.
3. Puhukaa tulosten rinnalla palautumisesta
Sopivina annoksina fyysinen ja psyykkinen kuormitus on meille välttämätöntä hyvinvoinnin kannalta. Se lisää elimistön eloisuutta, pitää vireystason korkealla ja tukee pystyvyyden ja aikaansaamisen tunnetta.
Kuormituksen rinnalle tarvitaan oikeanlaista palautumista, joka ottaa työn ominaispiirteet huomioon. Erityisen tärkeää on se, mitä tapahtuu jo työpäivän aikana. Tauot tarjoavat vaihtelua ja lepoa ja auttavat jaksamaan. Urheilija pitää tarkan huolen palautumisestaan. Se on täysin välttämätöntä kehittymisen ja hyvien tulosten kannalta. Olisiko työelämässä syytä siirtyä samanlaiseen ajatteluun? Miten teidän työpaikallanne suhtaudutaan palautumiseen? Ja tapahtuuko se vain vapaa-ajalla?
4. Sitoutukaa yhdessä työhyvinvointia tukeviin arvoihin
Jos työhyvinvointi on aidosti organisaation arvo, se heijastuu toimintaan. Johdon esimerkistä tämä asenne siirtyy esihenkilöille ja heidän kauttaan edelleen työntekijöille. Kokonaisvaltaista hyvinvointia arvostavan kulttuurin toteuttaminen on koko työyhteisön asia, yksi oleellinen osa työturvallisuutta.
Ihmisten välinen sujuva ja tuottava yhteistyö edellyttää luottamusta ja arvostusta. Miten nämä teidän työyhteisössänne toteutuvat? Mitä arjen tekoja teette, jotta luottamus ja arvostus paitsi säilyvät, myös lisääntyvät? Miten organisaation työhyvinvoinnin arvot toteutuvat jokapäiväisessä toiminnassa työpaikalla? Miten sinä niitä käytännössä toteutat?
5. Tehkää pitkäjänteistä työtä mielen hyvinvoinnin eteen
Mielen hyvinvointi on tuottava pitkäaikaissijoitus. Kuten rahan sijoittamisessakin, tärkeitä ovat pienet, jatkuvat askeleet oikeaan suuntaan, eivät kertaluontoiset toimenpiteet.
Mielen hyvinvointi kannattaa ottaa mukaan organisaation tavoitteisiin ja arvoihin sekä huolehtia, että se näkyy myös toiminnassa. Parasta on, että asenteen tai ajattelun muutos ei maksa mitään! Se voi kuitenkin olla merkittävä askel kohti kestävämpää, mielekkäämpää ja tuottavampaa työelämää.
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Anu Ruosteinen, jolla on yhdeksän vuoden kokemus työsuojelutarkastajan työstä. Tänä syksynä hän on opastanut työpaikkoja mielenterveyden työkalujen käyttöön.