keskiviikkona 9. maaliskuuta 2022
Epäonnistumisen pelko. Se nousi merkittävimmäksi syyksi, kun Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeessa selvitettiin muutama vuosi sitten, miksi korkeasti koulutetut asiantuntijat eivät halua johtotehtäviin. Nuoremmilla epäonnistumisen pelkoa oli enemmän kuin työuraa kauemmin tahkonneilla.
Johtamisen pelko -tutkimuksessa muita esiin nousseita huolia johtamistyön suhteen olivat ajatus sen mukanaan tuomista vaikeuksista sekä työ- ja muun elämän epätasapaino. Johtotehtävät näyttäytyvät monelle työnä, joka heikentää elämänlaatua, koska kuormittavan ja vaativan työn sekä muun elämän yhteensovittaminen on hankalaa. Pelkona on, että oma elämä kapenee ja aika perheelle, ystäville ja itselle kuihtuu olemattomin.
Viime vuosina on puhuttu siitä, ettei johtajuus houkuta enää etenkään nuorempia sukupolvia. Syynä on pidetty juuri sitä, ettei työlle haluta enää uhrata koko elämää. Johtaminen ei myöskään välttämättä näyttäydy merkityksellisenä, ja nuoret ovat vähemmän sitoutuneita työnantajaansa.
Nuoria saadaan johtajiksi johtamalla diversiteettiä
Näiden syiden lisäksi on olennaista pohtia sitä, minkälaisena ja kenen näköisenä johtajuus näyttäytyy organisaatioissa, yhteiskunnassa ja julkisuudessa. Minkälaisia johtajia näemme julkisuudessa? On merkityksellistä, että mediassa näkyy nykyään aiempaa enemmän nuoria johtajia eri aloilta ja että näemme esimerkiksi useamman ministerin jäävän työstään perhevapaalle ja palaavan sitten takaisin vaativaan työhön.
Yrityksissä on syytä pohtia, onko omassa johdossa diversiteettiä ja minkälaisin poluin sinne on kuljettu. Toisin sanoen: kenelle johtamispolku näyttää talossa mahdolliselta. Johtajat kertovat usein haastatteluissa, etteivät ole suunnitelleet uraansa, vaan kiinnostavat pestit ja arvostettu ura ovat olleet sattumien summaa.
Eivät ne urapolut kuitenkaan itsestään synny. Harva suunnittelee positioitaan, mutta uraa ja omaa kehittymistä on yleensä suunniteltu ja viety eteenpäin esimerkiksi kovan työnteon, sitoutumisen, aktiivisen työnhaun, koulutuksen, pyydetyn palautteen, verkostojen luomisen ja ääneen sanottujen haaveiden muodossa. Kukaan ei myöskään ole sattumalta tai synnynnäisesti hyvä johtaja. Se vaatii vaivannäköä ja aktiivista päätöstä haluta kehittyä ja oppia. Se vaatii myös kykyä oppia virheistä ja epäonnistumisista – sillä niitä tekevät kaikki.
Erityisen tarkka johtajan täytyy olla siitä, ettei hän lukkiudu ajatukseen sattumien muovaamasta urasta niin, että jättäisi johtamatta muiden työuria. Diversiteettiä ei tule organisaatioon eikä johtoon ilman johtamista. Kun pohditaan, miten nuorempia saataisiin johtajiksi, yksi vastaus piilee siinä, miten heitä ja heidän osaamistaan sekä työuriaan johdetaan uran alkuvaiheesta lähtien.
Tulevaisuuden johtamista tarvitaan jo nyt
Miksi nuorten sitten pitäisi kiinnostua johtamisesta? Koska juuri nyt luodaan uudenlaista johtamista, joka osaltaan muovaa tulevaa työelämää. Ja tämä kehitystyö ei tapahdu passiivissa, vaan aktiivisena työnä eri aloilla ja yrityksissä. Paljon puhutaan tulevaisuuden johtamisesta ja johtamistaidoista, mutta näille taidoille on tarvetta ja tilausta jo nyt eikä vasta jossakin määrittelemättömässä tulevaisuudessa.
Pandemia mullisti työelämää moni tavoin ja sinetöi tarpeen johtamisen muutokselle. Jo nyt on johdettava arvoja, merkityksellisyyttä, luovuutta, kulttuuria ja sitoutumista. On luotava itseohjautuvia organisaatioita, vaalittava empatiaa ja tehtävä suunnanmuutoksia, jossa strategiaa ja tulevaisuutta johdetaan aidosti ihmislähtöisesti. Siihen työhön kuuluu myös hyvinvoinnin johtaminen, jossa keskiöön asettuu työn ja muun elämän tasapaino.
Tässä muutostyössä luodaan myös yrityskulttuuria, psykologista turvallisuutta ja ilmapiiriä, jossa on mahdollista taklata epäonnistumisen pelkoa. Se kun näyttää siis tutkimusten valossa olevan yksilöiden jarruna työelämässä ja urasuunnittelussa siitä huolimatta, että jo vuosikausia on toitotettu, kuinka mokat ovat lahjoja eikä ilman epäonnistumisia tule myöskään onnistumisia ja menestystä. Vielä tarvitaan työtä sen eteen, että hokemista tulee totta ja peloista sekä huolista puhutaan työyhteisöissä aktiivisesti niiden selättämiseksi.
Johtaminen on yksi keino ajaa työelämään ja yhteiskuntaan niitä asioita ja arvoja, joihin uskoo. Johtamisen muutostyö on monessa organisaatiossa vielä alussa, ja muutokseen on mahdollista painaa oma kädenjälkensä. Yritykset ovat avainasemassa, kun kestävämpää tulevaisuutta luodaan ja aikamme kiperimpiä kysymyksiä pyritään ratkaisemaan vastuullisesti.
Anu Ubaud valittiin viime vuoden joulukuussa Vuoden nuoreksi johtajaksi 2021. Anu on Helsingin Sanomien päätoimittaja ja parhaillaan vanheimpainvapaalla. Voit verkostoitua Anun kanssa LinkedInissa.
