Mitä tulee ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee opetustyötä? Minulle tulee mieleen vuorovaikutus. Opettajan työ on tiivistä vuorovaikutusta opiskelijoiden, toisten opettajien, vanhempien ja muiden koulutyöhön osallistuvien tahojen kanssa. Seuraavaksi tulee mieleen ohjaus ja opetus eli työn perustehtävä, työn tarkoitus. Sitten tulee mieleen lukemisen ja kirjoittamisen vaatimukset. Opettaja antaa ohjeita, kirjoittaa ja noudattaa niitä. Kun pysähdyn tarkemmin ajattelemaan opettajan tehtävänkuvaa, ymmärrän, että se on kaikilta osa-alueiltaan tiukkaa aivotyötä. Opettajan työ on tiedonkäsittelyä, jossa muistaminen, havaitseminen ja tarkkaavaisuus ovat äärimmilleen virittyneitä.
Karkeasti opetustyö jakautuu kolmeen osa-alueeseen, joissa tehtävät ovat vaatimuksiltaan hyvin erilaisia. Ensiksi työ on opetusta, kasvatusta ja valvontaa, kuten luokkahuone- tai luentotyöskentelyä sekä välituntivalvontaa, joita tehdään tiiviissä vuorovaikutuksessa oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa tiettynä ajankohtana usein tietyssä paikassa. Toiseksi työhön kuuluu kokouksia, tapaamisia ja kouluttautumista esimerkiksi muiden opettajien, oppilaiden vanhempien tai kouluttajien kanssa ennalta sovittuina hetkinä. Kolmanneksi työssä on paljon itsenäistä työskentelyä, kuten tuntien ja kurssien suunnittelua, arviointia, materiaalien valmistelua ja hankintaa sekä oppilaiden vanhempien tai opiskelijoiden kanssa viestimistä. Itsenäistä työtä voi usein tehdä vapaammin ajasta ja paikasta riippumatta. Näiden eri osa-alueiden lisäksi varsinkin yliopistoissa ja korkeakouluissa tehdään lisäksi tutkimusta, jonka vaatimukset voivat poiketa opetustyöstä, mutta joka toisaalta voi vaikuttaa merkittävästi myös opetustyöhön.
Tapaamiset, itsenäinen työskentely ja tutkimus muistuttavat vaatimuksiltaan toimistomaisissa ympäristöissä tehtävää asiantuntijatyötä. Työssä kirjoitetaan dokumentteja, ratkaistaan ongelmia työkavereiden kanssa keskustellen ja viestitään digitaalisissa viestintäkanavissa. Puhehäly, viestintäkanavien hälytykset sekä ohi kulkevat ihmiset häiritsevät työtä. Työ voi keskeytyä, kun työkaveri pyytää apua, itselle tulee kiireisempi tehtävä mieleen tai saapuva viesti vie huomion. Lukemattomat sähköpostit, pitkät ja epäselvät ohjeet tai päällekkäiset tehtävät voivat vaikeuttaa työtä.
Häiriöihin, keskeytyksiin ja tietotulvaan on paljon konkreettisia ratkaisuja, joita voi soveltaa yhtä lailla niin ohjelmisto-, sote- kuin opetusalallakin. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen Aivotyövalmennuksissa työyhteisöt oppivat ymmärtämään aivotyön vaatimuksiaan ja kehittävät juuri heille sopivia ratkaisuja, jotka vähentävät turhaa aivokuormaa ja parantavat sujuvuutta sekä itsenäisessä työskentelyssä että työkavereiden välisessä yhteistyössä. Rauhoitetut työtilat, hyvät kokouskäytännöt ja eri viestintäkanavien käytöstä sopiminen auttavat opettajaa siinä missä sairaanhoitajaa tai projektipäällikköä. Luokkahuone- tai luentotyöskentelyyn muiden alojen ratkaisut eivät kuitenkaan aina suoraan sellaisenaan toimi.
Opetustyön ydintehtäviin valmiuksia antavat opettajankoulutus ja pedagogiset opinnot. Psykologian ja kognitiotieteen tutkimuksesta tiedämme valtavasti ihmisestä oppijana. Tutkimusten esiintuomia periaatteita voi kuitenkin olla vaikea soveltaa työn arjessa. Oppilaita saattaa olla niin monta, että oppilaiden yksilöllinen huomiointi on mahdotonta. Osalla oppilaista suomen kielen taito saattaa olla sen verran heikko, että aika kuluu tehtävän antoon tehtävän tekemisen sijaan. Koska kouluissa ei aina ole riittävästi moniammatillista työvoimaa, saattavat erilaisten oppimis- ja käytöshäiriöiden synnyttämät tilanteet ajaa opetussuunnitelman toteuttamisen edelle.
Moni opettaja on ammattitaitonsa kasvaessa kehittänyt käytäntöjä, jotka ratkovat opetustyön todellisuuden haasteita. Samoin monissa kouluissa on kehitetty yhteistyön tapoja, jotka vähentävät yksittäisen opettajan taakkaa. Ydintehtävän hyvien käytäntöjen levittäminen toisaalta toisiin kouluihin, toisaalta opettajankoulutukseen, voi auttaa parantamaan opetustyön sujuvuutta ja vähentämään kuormitusta haastavista olosuhteista huolimatta. Lisäksi juuri opetustyön tekijät voivat auttaa viemään laajaa tutkimustietoa ja -teorioita käytäntöön.
Vuoden 2023 osalta tavoitteenamme onkin löytää opettajia ja kouluja, joiden kanssa voimme ryhtyä kehittämään arjen työn hyviä käytäntöjä peruskoulujen ytimeen, eli opetus-, kasvatus- ja valvontatyöhön.
Jos innostuit, ota yhteyttä Työterveyslaitoksen Aivotyötiimiin: aivotyo@ttl.fi. Ryhdytään yhdessä kehittämään opetustyön ydintä!
Blogin on kirjoittanut Työterveyslaitoksen sosiaalispsykokologi ja erityisasiantuntija Sari Käpykangas sekä kehittämispäällikkö Teppo Valtonen.
Sari on kehittänyt tiimityötä kognitiivisen ergonomian avulla erityisesti opetus- ja sotealalla. Teppo on tutkinut ja kehittänyt aivotyötä ja kognitiivista ergonomiaa yli 15 vuoden ajan kymmenissä eri alan organisaatioissa yhdessä työyhteisöjen, työsuojelun, esihenkilöiden ja johtoryhmien kanssa.
