tiistaina 21. joulukuuta 2021
Tuliko koronasta työelämän tulevaisuuden uusi käsikirjoittaja?
Kevättalvella 2020 pohdinnat työelämän tulevaisuuteen vaikuttavista megatrendeistä saivat hetkeksi väistyä, kun korona murtautui niiden keskelle vieden kaiken huomion. Liikkumisrajoitukset hidastivat taloutta, isku osui kovimmin erityisesti matkailu- ja ravitsemisalalle sekä liikenteeseen. Muu tekemisen taitoa vaativa työ jatkui lähityönä tartuntariskiä minimoivin erityisjärjestelyin. Kaikki, mikä oli digitalisoitavissa, digitalisoitiin nopeasti. Ne, joiden työtehtävät sen suinkin sallivat, siirtyivät välittömästi etätöihin. Alkukesästä 2021 työvoima oli jakaantunut kahtia: noin puolet työvoimasta teki lähityötä, ja toinen puoli etätyötä.
Etätyön tekemisen määrä on varmasti saavuttanut kattonsa. Moni jo kaipaa kasvokkaisia kohtaamisia, ja yhdessä tekemisen arvo on tullut viimeistään pitkään jatkuneen, vaihtoehdottoman etätyön myötä selkeästi näkyväksi. Yleinen odotus onkin, että työtä tehdään tulevaisuudessa yhä enemmän lähi- ja etätyön yhdistelmänä eli hybridisti.
Tartuntariskin torjunnassa onnistuttiin
Kokemukset koronasta ovat työelämässä olleet hyvin moninaiset. Paikoin on koettu vakavaa huolta tartuntariskistä tai työuran jatkuvuudesta. Työyhteisöjen ja yhteiskunnan yhteisin ponnisteluin tartuntariskin torjunnassa onneksi onnistuttiin tehokkaasti. Riskinarviointia on tehty huolellisesti, työsuojelu yhteistoiminnassa on toiminut hyvin ja yhteistyö työterveyshuollon kanssa on monin paikoin tiivistynyt. Tärkeää on ollut myös se, että työyhteisöissä on selvitetty ja käsitelty huolenaiheita monin eri tavoin. Virus ei selvästikään ole katoamassa, joten kertyneet hyvät opit tartuntariskin torjunnassa ovat arvokkaita jatkossakin.
Työuran jatkuvuus huoletti
Huoli työuran jatkuvuudesta on toivottavasti aivan kovimman iskun saaneita lukuun ottamatta voinut hälvetä, kun talouden on voitu todeta kääntyneen taas kasvuun. Työllisyys on kehittynyt jopa paremmaksi kuin ennen koronaa. Helpottava on myös tieto, että Suomen talouden taantuminen pandemian iskettyä vuonna 2020 jäi Euroopan pienimpien joukkoon. Tässä suhteessa valtion massiiviset elvytystoimet näyttäisivät onnistuneen siinä, että kriisin pitkäaikaiset vaikutukset eivät tällä kertaa jääneet yksityisen sektorin kannettaviksi konkursseina ja katkenneina työurina.
Digiloikasta eväitä kasvuun?
Huomattavaa on, että on myös toimialoja, jotka kasvoivat läpi pahimman kriisiajan. Kysynnän muutokset avasivat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja syntyi uutta, digitalisaatiota hyödyntävää työtä.
Pandemian oloissa onkin otettu laajamittainen digiloikka. Se on muokannut työn tekemisen tapoja, ihmisten kulutuskäyttäytymistä ja vaikuttanut yritysten tuotantoketjuihin. Se on mahdollistanut taloudellista toimintaa myös poikkeusoloissa, ja luonut uutta työtä. Digitalisaation lisääntyminen on muuttanut vuorovaikutuksen tapoja organisaatioiden sisällä sekä suhteessa asiakkaisiin ja muihin ulkoisiin sidosryhmiin. Laajamittainen digiharppaus vaikuttaa osaamistarpeisiin kaikkialla työelämässä.
Toivottavaa on, että digitalisaation lisääntyminen ei jää vain kertaharppaukseksi, vaan kiihdyttää teknologista kehitystä pysyvästi. Digitaalisten laitteiden ja ratkaisujen käyttämisen osaaminen on ihmisen työuran jatkuvuuden kannalta vielä aiempaakin tärkeämpää. Digitalisaation ajaman tuottavuuskasvun aikaansaaminen edellyttää, että yritykset investoivat tieto- ja viestintäteknologiaan. Suotuisan kehityskulun mahdollistamiseksi tarvitaan lisäksi kaikkien – yhteiskunnan, työnantajien ja yksilöiden - panostuksia osaamisen kehittämiseen.
Miten hybridityö muuttaa työelämää?
Pandemiasta selviäminen on vienyt paljon ajallista ja ajatuksellista kapasiteettia työelämän suunnitelmallisesta kehittämisestä. On aika koota korona-ajan oppeja ja peilata niitä pitkän aikavälin megatrendeihin. Työelämän tulevaisuuteen vaikuttavia keskeisiä megatrendejä ovat edelleen väestönkehitys, teknologinen kehitys ja ilmastonmuutos.
Kuva: Pandemia murtautui megatrendien keskelle.
Työterveyslaitoksen skenaariotyössä tunnistettiin edellisten lisäksi neljäs tärkeä, työelämän tulevaisuuteen vaikuttava muutosvoima: ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Uutta osaamista syntyy ja sitä hyödynnetään yhä enemmän eri toimijoiden verkostomaisessa yhteistyössä. Työn verkostomaisuus edellyttää uusia tapoja hallita eri puolilta kertyviä työprosesseja. Samaan aikaan työelämä ja muu elämä pursuavat tietoa, sisältöä ja mahdollisuuksia ylikuumenemiseen asti. Kaiken tämä keskellä pitäisi osata johtaa omaa ajankäyttöään ja valita, mihin tarttua ja mihin ei.
Voisi ajatella, että korona-ajan kokemuksista kumpuaa arvokasta oppia myös tämän muutosvoiman vaikutuksesta syntyvien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Sekä lähi- että etätyössä olleet ovat kertoneet, että töiden organisoinnista on päätetty aiempaa enemmän työntekijöiden kesken – on priorisoitu yhdessä. Erityisesti etätyöläiset ovat jakaneet kokemustaan siitä, miten itsensä johtamisen taidot ovat saaneet vahvistusta, kun työn autonomia on kasvanut. Hybridityö on myös muuttanut työtä yhä enemmän verkostoissa tapahtuvaksi, kun sekä työkaverit että asiakkaat ovat hajautuneet etäyhteyksien päähän.
Hybridityön vaikutuksista työelämään kertyy vähitellen lisää tutkimustietoa. On tärkeää tulkita uutta tietoa ja työelämän toimijoiden näkemystä tulevaisuuden keskeisistä kysymyksistä dialogissa. Silloin muodostuu yhteisesti ymmärretty kokonaiskuva tekijöistä, joiden avulla on mahdollista ohjata tapahtumaketjuja vahvistamaan suomalaisen työelämän hyvää laatua tulevaisuudessakin. Kokonaiskuvan ymmärtäminen auttaa ymmärtämään muutosta ja tunnistamaan mahdollisuudet, joihin kannattaa tarttua.
Kirjoittaja on johtava asiantuntija Sinimaaria Ranki Työterveyslaitokselta. Hän vetää Työterveyslaitoksen Hybridityö, etätyö ja läsnätyö -projektia (HELP).
Koronapandemia nopeutti työn murrosta ja siirtymistä monipaikkaiseen työelämään. Muutoksen kaikkia vaikutuksia työn tuottavuuteen ja työhyvinvointiin ei tunneta. Rankin johdolla Työterveyslaitos pyrkii muodostamaan kokonaiskuvan ilmiöstä ja kokoamaan yhteen uusimman tutkimustiedon ja parhaat käytännöt. HELP-projekti on käynnistynyt syksyllä 2021 ja sitä tehdään tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden, päättäjien ja työpaikkojen kanssa.
Tutustu kaikkiin TYÖ2030-blogeihin tästä.