Hyvinvointia oppilaitoksiin, pelkkää Hypetystäkö?

torstaina 24.1.2023

Monenlaiset ulkoa tulevat muutoksen tuulet ovat ravistelleet viime vuosina ammatillista koulutusta. Yksi merkityksellinen globaali muutos on ollut koronapandemia, joka aiheutti poikkeustilan muun yhteiskunnan lisäksi myös oppilaitoksissa vuodesta 2020 alkaen. Työskentely ja opetus siirtyivät kovalla rytinällä verkkoon. Syntyi akuutti tarve kehittää uusia toimintatapoja tehdä työtä sekä kohdata työtovereita ja opiskelijoita verkossa.

Katse yhteisöllisyyttä vahvistavaan vuorovaikutukseen verkkoympäristössä

Pandemian alussa tehdyn kyselyn perusteella opettajat kokivat, että erityisesti kollegiaalinen tuki oli auttanut etäopetukseen siirtymisessä. Suurimpia haasteita opettajat olivat kokeneet vuorovaikutuksessa, opiskelijoiden osallistamisessa, yhteisöllisyydessä ja käytännön harjoitusten sekä työpajojen järjestämisessä verkkoympäristössä (Laitinen-Väänänen, ym. 2020). Toisaalta samaan aikaan kehittyvät digitaaliset työkalut ja -ympäristöt ovat tuoneet uudenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä verkossa.

Ennen koronaa verkossa toimiminen ei ollut valtavirtaa, mutta pandemia pisti vauhtia verkko-opetuksen ja verkkotyöskentelyn laajamittaiselle kehittämiselle. Vaikka pandemia ei enää vaikuta työhön yhtä laajasti kuin aiemmin, paluuta vanhaan ei enää ole.

Kun verkkotyöskentely on arkipäivää niin opetuksessa kuin henkilöstön muussakin työssä, millaisin toimenpitein voidaan kehittää ja ylläpitää yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia? Millaiset asiat tukevat ja haittaavat yhteisöllisyyden rakentumista verkkoympäristössä? Millaista on yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia tukeva vuorovaikutus verkossa?

Tällaisia ovat keskeiset kysymykset, joiden ympärille rakentuu Jamk ammatillisen opettajakorkeakoulun Vuorovaikutus verkossa – hyvinvointia oppilaitokseen (HyPe) -kehittämis- ja tutkimuspilotti. Syyskuussa 2022 alkaneessa puolen vuoden valmennuksessa tutkitaan ja kehitetään yhdessä 10 ammatillisen oppilaitoksen kanssa yhteisöllisyyttä vahvistavaa verkkoympäristössä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Valmennukseen liittyvän tutkimuksen tulokset ja koostetut johtopäätökset valmistuvat kevään 2023 aikana, mutta jo nyt on nähtävissä, että valmennuksista nousee kiinnostavia näkökulmia.

Onnistuuko yhteisöllisyyden ja työhyvinvoinnin edistäminen digiympäristössä?

Yhteisöllisyys ja työhyvinvointi kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. Kaikki vallitsevat hyvinvointi- ja tarveteoriat korostavat ihmisen olevan yhteisöllinen olento, joka tarvitsee yhteenkuuluvuutta toisten ihmisten kanssa (ks. Martela 2022). Toki yksilökohtaisesti vaihtelee, miten suuri merkitys työllä ja työpaikalla on tuon tarpeen täyttämisessä.

On myös tilanne- ja yksilökohtaista, miten paljon aktiivista osallistumista ja toimintaa yhteisöön kuulumisen tunne vaatii. Esimerkiksi osallistuminen organisaation koko henkilöstön verkkotilaisuuksiin voi tuottaa yksilölle yhteisöön kuulumisen tunteita, vaikka läsnäolo muille näyttäytyisi pelkkänä nimenä Teamsin osallistujalistassa. Jollekin toiselle taas suurista verkkotilaisuuksista voi jäädä lähinnä yhteisöstä vieraannuttava olo, jos osallistumiselle, saati vaikuttamiselle ei käytännössä ole mitään mahdollisuuksia.  

Organisaation menestymisen kannalta yhteisöllisyyden vahvistamiselle on monia perusteluja. Yhteinen tunne kuulumisesta yhteisöön voi vahvistaa työntekijöiden sitoutumista organisaatioon ja sen tavoitteisiin. Tiimitasolla vahva yhteisöllisyys voi lisätä työntekijöiden valmiutta jakaa osaamistaan, materiaalejaan ja verkostojaan muille tiimin jäsenille ja edistää muillakin tavoin työyhteisön menestymistä pelkän omasta työstä selviytymisen sijaan. Tällainen sosiaalisen pääoman vahvistuminen (mm. Manka & Larjovuori, 2013) edellyttää myös psykologisesti turvallisen yhteisön ja yhteisön sisäisen luottamuksen vahvistumista. Digitaaliset välineet ja alustat tarjoavat hyviä mahdollisuuksia jakamisen tekniseen toteutukseen, mutta turvallisuuden ja luottamuksen rakentaminen ei suju vain teknisin ratkaisuin.  

Dialogiosaamisella on merkitystä

HyPe-valmennuspilotin tapaamisissa paljon vastakaikua on herättänyt ajatus dialogiosaamisen keskeisestä merkityksestä yhteisöllisyyden, luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden kannalta. Yhteisön muiden jäsenten avoin ja läsnä oleva kohtaaminen, vertaisuus ja vastavuotoisuus sekä kiinnostus ja halu kuulla muiden näkemyksiä ja muuttaa omaa ajattelua, tuottavat myös yksilötasolla merkityksellisyyden ja arvokkuuden kokemuksia. Ne ovat omiaan lisäämään hyvinvointia työssä.

Vuorovaikutuksen näkökulmasta dialogisten toimintatapojen tiedetään mahdollistavan ja tukevan yhteisöllisyyttä ja yhdessä työskentelyä sekä avaavan mahdollisuuden yhdessä ajattelulle myös verkossa (mm. Aarnio & Enqvist 2016). Aito läsnäolo ja kohtaaminen onkin verkkoympäristössä yhtä lailla mahdollista kuin lähikohtaamisissakin, mutta edellyttää tietoista suunnittelua siitä millaista kohtaamista ja osallistumista odotetaan saavutettavan. Verkkokokoukset ja muut verkossa järjestettävät tilaisuudet vaativat tarkkaa, tavoitteellista etukäteissuunnittelua ja vahvaa fasilitointia, jotta yhteisöllisyyden kokemukseen päästäisiin. Ylipäätään työpaikoilla tulisi sopia kokouskäytänteistä uudella tavalla.

Kohti psykologisesti turvallisia työyhteisöjä

Verkkoympäristössä toimiminen vaatii verkkotyökalujen tuntemusta, verkkofasilitoinnin taitoja ja sen oivaltamista, miten vuorovaikutus verkkoalustoilla muuttuu ja millaista vuorovaikutusta siellä haetaan.  Osaamisvaje näiltä osin voi heikentää pystyvyyden tunnetta. Toisaalta taas uskallus kysyä apua kollegalta lisääntyy huomattavasti, jos työyhteisössä on vahva psykologisen turvallisuuden tunne. (Skaalvik & Skaalvik 2010.)

Psykologisen turvallisuuden käsite on noussut keskusteluun digitaalisten työskentely-ympäristöjen myötä ja näyttäytyy olennaisena asiana myös Hype-valmennuksissa. Psykologisesti turvallisessa yhteisössä olennaista on tiimin jäsenten välinen luottamus, tiedonjako ja kunnioitus, joiden saavuttaminen digitaalisissa ympäristöissä on vaikeampaa. Psykologisesti turvallinen tiimi tai organisaatio on avoimempi uuden oppimiselle ja tätä kautta kehittymiselle sekä kilpailukyvyn säilyttämiselle. (Frazier ym. 2017.)  Yhteisöllisyyden kehittäminen työpaikoilla ja etenkin verkkoympäristössä vaatii siis jatkuvaa kehittämistä ja syventämistä. 

Kirjoittajat:

Eila Burns, lehtori, valmentaja 
Hanna Laitinen, lehtori, valmentaja 
Riikka Michelsson, lehtori, valmentaja
Sirpa Laitinen-Väänänen, johtava tutkija, projektivastaava 
Auli Sesay, suunnittelija, viestintävastaava

Artikkelin kirjoittavat toimivat Jamk ammatillisen opettajakorkeakoulun ”Vuorovaikutus verkossa – hyvinvointia oppilaitokseen (HyPe)” -kehittämis- ja tutkimushankkeessa, joka on osa Pedagoginen hyvinvointi (HyPe) – työhyvinvoinnin ja tuottavuuden risteyksessä -projektia. Projektia rahoittaa osin TYÖ2030-kehittämisohjelma ja kokonaisuutta toteuttavat Haaga-Helia ja Jyväskylän ammatilliset opettajakorkeakoulut, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ sekä Sivistystyönantajajärjestö Sivista.

Lisätietoa kehittämistyöstä ja tulevista tutkimustuloksista www.jamk.fi/hypeprojekti       

Lähteet:
Aarnio H. ja Engvist J. 2016. Uudistettu DIANA-malli kehykseksi digiajan oppimiselle. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 18(3): 29–48.  
Frazier M.L., Fainshmidt S., Klinger R.I., Pezeshkan A., Vracheva V. 2017. Psychological Safety: A Meta-analytic Review and Extension. Personnel Psychology 70: 113-165. 
Laitinen-Väänänen, S., Ikonen, H., Kullaslahti, J. & Tyrväinen, P. 2021. “Enemmän yhdessä kaikkea” - COVID-19. AMK lehti / UAS Journal 1/2021 https://uasjournal.fi/1-2021/enemman-yhdessa-kaikkea-covid-19/  
Manka M-L & Larjovuori R-L 2013: Yhteisöllisyydellä menestykseen – opas työpaikan sosiaalisen pääoman kehittämiseen. Jamit-hanke. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos & Kuntoutussäätiö. 
Martela, F. 2022. Hyvinvoinnin mittaus edellyttää hyvinvoinnin teoriaa: Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuudet päivitettynä nykyaikaan. Yhteiskuntapolitiikka 87: 5-6, 565-572. 
Skaalvik, E. M. & Skaalvik, S. 2010. Teacher self-efficacy and teacher burnout: A study of relations. Teaching and Teacher Education 26 (2010) 1059–169. 

Tutustu kaikkiin TYÖ2030-blogeihin tästä.