.png)
Poikkeusoloihin siirtyminen sysäsi myös tutkimushankkeen arjen digitaalisille alustoille. Perinteiset työpajat piti suunnitella uudelleen, mutta lopputulos sopikin ehkä jopa paremmin tutkimushankkeen teemoihin.
Helmikuussa 2020 käynnistyneen Tekoäly työn kehittämisen tueksi (TeKeT) -tutkimushankkeen haastattelut sekä tutkimuksessa käytettävien verkko-oppimisalustojen yhteiskehittäminen oli suunniteltu keväälle. Tarkoituksena oli toteuttaa niin haastattelut kuin oppimisalustojen rakentamiseen tähtäävät yhteiskehittämisen työpajat perinteisesti kasvokkain.
– Korona kuitenkin pakotti meidät toimimaan uudella tavalla ja toteuttamaan haastattelut kokoussovelluksella. Hienoa oli huomata, että haastattelijan ja haastateltavan välille voi rakentua luottamus myös verkkovälitteisesti, kertoo erityisasiantuntija Anna-Leena Kurki.
– Videokamerat toivat juttukaverin ilmeet ja eleet näkyväksi. Oli mukava nähdä, kenen kanssa juttelee. Sovittiin videon käytöstä etukäteen, ettei tulisi vaivaannuttavia tilanteita esimerkiksi tukka pystyssä ja aamutakki päällä!
Myös työpajat siirtyivät verkkoon. Kahden kasvokkain pidettävän työpajan sijasta tutkimushankkeessa työskenneltiin ensin verkko-oppimisalustalla noin kahden viikon ajan, ja sen jälkeen toteutettiin puolentoista tunnin mittainen työpaja kokoussovelluksella.
– Verkko-oppimisalustalla työskentely loi kivasti pohjaa yhteiselle työskentelylle, kun muiden nimet olivat jo tuttuja ja heidän ajatuksiaan oli valmiiksi saanut lukea keskusteluissa, pohtii kehittämispäällikkö Tiina Heusala.
Tauot ja selkeät tehtävänannot auttoivat
Työpajatyöskentely toteutettiin vuorottelemalla koko porukan keskustelua ja ryhmätyöskentelyä pienryhmissä. Tämä oli mahdollista kokoussovelluksen ryhmätyötoimintojen avulla.
– Yhteisen kehittämisen myötä määritimme tapoja, joilla tekoälyä rakennetaan osaksi hankeen kehittämiscaseja. Mainion lisän työskentelyyn toi kokoussovelluksen valkotaulu, johon kukin osallistuja pystyi kirjoittamaan omia ajatuksiaan, sekä esimerkiksi sydämin, tähdin ja nuolin myös kommentoimaan ja tsemppaamaan kanssakehittäjiään, Kurki kertoo.
– Työpajoissa kysymysten asettelu on aina tärkeässä roolissa. Tämä korostuu verkko-oppimisympäristössä, kun käydään yhteistä keskustelua. Selkeä ja käytännönläheinen tehtävänanto auttaa ja auttoi tässäkin omien ajatusten ja kokemusten esille tuomista, tiivistää Heusala.
Tärkeänä oppina on työskentelyn tauottaminen myös verkkovälitteisessä työpajassa. Kun keskittyminen alkoi herpaantua, tuli tauko sopivasti avuksi mahdollistaen pienen virkistymishetken.
– Näin jälkikäteen ajateltuna tällainen digitaalinen työskentelytapa oli hyvin luonteva hankkeessa, jossa tutkimuksen kohteena on tekoäly verkkoalustalla tapahtuva oppimisen ja ohjaamisen tukena työelämäkontekstissa. Joskus totutun ajattelumallin murtaminen vaatii ulkoapäin tulevan distruption. Vaikka kaikkea inhimillistä kohtaamista ei kannata siirtää verkkoon, se on kuitenkin hyvä pitää mielessä mahdollisuutena muun muassa silloin kuin kasvokkain kohtaaminen vaatii matkustamista, summaa Kurki.
Tutustu hankkeeseen: www.ttl.fi/tekoaly-tutkimus
Kuvassa Tiina Heusala ja Anna-Leena Kurki Työterveyslaitos