26.3.2021
Työ on ollut koko teollisen historian ajan muutoksessa ja tulee olemaan jatkossakin. Työurien tulevaisuuteen vaikutetaan tämän päivän työpolitiikalla.
Työuria voi tutkia tilastollisesti ainakin työllisyyskehityksen, työsuhteiden keston ja laadun, työpaikan, toimialan ja ammatin vaihtamisen, tulokehityksen sekä työurien pituuden näkökulmista.
Usein työurien muutospuheessa jää spesifioimatta, millaisesta muutoksesta puhutaan tai tarkoittaako muutos aina työurien heikentymistä.
Työllisyys on vahvaa – kunhan työhön on ensin päässyt
Tutkimme Pirstoutuvatko työurat? -hankkeessa työuria Tilastokeskuksen kokonaisrekisteriaineistolla. Keskityimme etenkin työllisyyden ja tulojen kehitykseen. Suomessa, ja Pohjoismaissa yleisemminkin, on paljon liikkuvuutta työurilla sekä työpaikkojen että ammattien välillä. Samaan aikaan työllisyys on vahvaa.
Korkeasti koulutetut liikkuvat useammin suoraan yhdestä työpaikasta toiseen, kun taas matalasti koulutetut joutuvat hakemaan uutta vauhtia työttömyyden kautta. Kerran työlliseksi kiinnittyneillä työttömyys jää useimmiten lyhyeksi.
Naisten ja matalasti koulutettujen kiinnittyminen työurille on ollut koko ajan heikompaa kuin miesten ja korkeasti koulutettujen. Suurin railo syntyy kuitenkin työllisten ja työtä vailla olevien välille. Pitkään työttömänä olleiden ja työvoiman ulkopuolelle jääneiden on liian vaikea nousta säällisille työurille.
Työurilla on ollut turbulenssia ennenkin
Työurat ovat olleet muuntuvia ja turbulentteja ennenkin. Niillä on ollut myös epävarmuutta kaikilla tilastoidun historian vuosikymmenillä. Viime vuosikymmenien suurimmat murrokset koettiin 1990-luvun laman yhteydessä. Käytännössä kyse oli rajusta työttömyydestä.
Sittemmin työurien sisältämien muutosten määrä on ollut vakaata – ja samalla koko ajan korkeaa. Yhä suurempi osuus, nykyisellään lähes puolet palkansaajista, on alkanut kokea mahdollisuutensa löytää uusi työpaikka hyviksi. Korona-aika, kuten aiemmatkin talouden kriisit, koettelee työllistymismahdollisuuksia tilapäisesti.
Sen sijaan sata vuotta sitten ”työsuhteita” muodostettiin uudelleen joka aamu tehtaiden porteilla tai joka talvi metsäsavotoilla. Historioitsija Pertti Haapala on muistuttanut, että ennen työurat olivat lyhyitä, koska elinikä oli lyhyempi ja työntekijät kuolivat nuorina.
Teknologinen murros ei ole sama asia kuin työllisyyden murros
Työelämää koskevat puheenvuorot aloitetaan usein listaamalla, miten erilaiset isot tekijät, kuten globalisoituminen, automatisoituminen ja robotisoituminen, muuttavat työtä tai työllisyyttä. Nämä muutokset eivät kuitenkaan tapahdu itsestään tai ihmisistä riippumatta.
Ihmiset tekevät päätökset niin investoinneista uusiin teknologioihin kuin työntekijöiden uudelleenkouluttamisesta tai irtisanomisesta. Muutoksiin ja niiden seurauksiin vaikuttavat myös työlainsäädäntö, työehtosopimukset, työ- ja elinkeinopalvelut, muutosturva ja eri sosiaaliturvamuotojen ehdot.
Monet eri tasot ja toimijat vaikuttavat aktiivisesti työurien suuntaan työntekijöiden itsensä ohella. Esimerkiksi onnistuneella perhevapaauudistuksella, joka tasaisi äitien ja isien perhevapaiden käyttöä, olisi huomattavat mahdollisuudet vahvistaa naisten työuria.
Sosiaaliturvajärjestelmää tulisi myös yksinkertaistaa, jotta työttömät, alityölliset tai pienituloiset eivät joutuisi arpomaan oikeuksiaan etuisuuksiin eri valinta- ja elämäntilanteissa.
Mitä työurille tapahtuu tulevaisuudessa?
Toistaiseksi työuria ovat myllertäneet äkillisimmin ja hallitsemattomimmin suhdannevaihtelut. 1990-luvun laman jälkeen opittiin, että työttömyyttä ei pidä päästää räjähtämään suhdanteiden vaikutuksesta.
Näin ei käynytkään vuonna 2009 Suomeen rantautuneessa finanssikriisissä, vaikka bruttokansantuote romahti. Teollisuustyöntekijöiden tulot notkahtivat, mutta elpyivät ennalleen muutamassa vuodessa. Muilla sektoreilla työurat kestivät yllättävän hyvin. Korkeana säilynyt työllisyys kannatteli kansantaloutta ja kotitalouksia.
Myös koronakriisiä on hoidettu yrittämällä turvata eri yksityisten ja julkisten alojen organisaatioiden taloutta ja sitä myötä työntekijöiden työtä.
Työurien tulevaisuuden suunta on aina erilaisilla politiikoilla ohjattavissa. Tämän päivän työpolitiikan ja työurien tulevaisuuden kysymyksiä ovat työikäisten omien valmiuksien ja aktiivisuuden ohella:
- missä määrin työsuhdeturvan ja ansioiden tasa-arvon ilmiselviä puutteita halutaan korjata
- miten ylikuormitusta aiheuttavia työoloja korjataan, jotta mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden kohoava trendi saadaan taitettua
- miten työllistymisessä paljon tukea tarvitsevia ryhmiä halutaan ja kyetään tukemaan työssä ja työhön riittävillä palveluilla, tuella ja koulutuksella.
Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto
Satu Ojala on sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Tampereen yliopiston Yhteiskuntatutkimuksen yksikössä ja Työelämän tutkimuskeskuksessa. Hän on tutkinut työuria Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa, jossa julkaistiin kirja Pirstoutuvatko työurat? Teollisuusalat talouden ja teknologian murroksissa.
Lue lisää tulevaisuuden työelämästä Työterveyslaitoksen julkaisusta: ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä”.