Tämän päivän Suomi on työelämän ja hyvinvoinnin ykkösluokassa. Edessämme on kuitenkin suuria haasteita. Globaalit muutosvoimat vaativat meitä kehittämään aktiivisesti työelämää.
Ilmari Kiannon romaani Ryysyrannan Jooseppi kertoo toimeentulon vaikeudesta 1920-luvun Suomessa. Juurikaan auvoisempaa ei ole Joel Lehtosen Putkinotkossa. Onneksemme suomalainen työelämä on sittemmin kehittynyt valtavasti ja hyödyntänyt tehokkaasti miljoonia eri puolilla maailmaa syntyneitä innovaatioita. Reilun satavuotisen itsenäisyyden aikana Suomi on siirtynyt pienyrittäjyyteen pohjautuvasta maatalousyhteiskunnasta palkkatyöperustaiseen teollisuusyhteiskuntaan ja edelleen palveluyhteiskuntaan.
Kehitys on tarkoittanut siirtymää perhepiirissä tehtävästä fyysisestä työstä kaupunkien monimuotoisiin työyhteisöihin ja radikaalia osaamisvaatimusten muodonmuutosta. Kehityksen myötä on selätetty valtava määrä etenkin fyysisiä työterveys- ja turvallisuusriskejä ja opeteltu hallitsemaan uudenlaisia psyykkisiä hyvinvointiuhkia.
Samalla se on merkinnyt työikäisen väestön sosiaalista ja kulttuurista muutosta, joka on tapahtunut parin sukupolven aikana. Toisin kuin tänä päivänä, vielä 1970-luvulla koulutustaso oli matala ja työpaikkojen monikulttuurisuutta ei käytännössä ollut.
Suomalainen hyvinvoinnin kehitystarina on vaikuttava
1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet elintaso oli Suomessa kehitysmaatasoa. Puutetta oli lähes kaikesta paitsi lapsista, ja maassa kärsittiin yleisesti nälästä ja kulkutaudeista. Perheensä elättämiseksi Ryysyrannan Jooseppi ryhtyi pontikankeittoon ja Putkinotkon Juutas Käkriäinen viinatrokariksi.
Sotavuosien jälkeen talous saatiin kasvamaan vauhdilla ja kansantuotteella henkeä kohti mitattuna Suomi ohitti jo 1970-luvulla entisen maailmankaupan keskuksen Iso-Britannian. Terveydellä mitattuna kehitys laahasi talouden perässä. Etenkin työikäisten miesten terveys koheni hitaasti, mutta vuosituhannen lopulla saavutettiin muiden vauraiden maiden taso.
Koetun hyvinvoinnin ja elämään tyytyväisyyden vertailuissa Suomi on viime vuodet sijoittunut poikkeuksetta maailman kärkisijoille. Samoin on työelämän laadun ja turvallisuuden vertailuissa. Työllisyydessä on sen sijaan jääty kärkijoukon taakse (ml. muut Pohjoismaat) ja tuottavuuskasvu on hidastunut muiden vauraiden maiden tavoin.
Tuottaako työelämä hyvinvointia myös tulevaisuudessa?
Tämän päivän Suomi on työelämän ja hyvinvoinnin ykkösluokassa. Työelämän ja hyvinvoinnin kehitys kohtaa kuitenkin lähitulevaisuudessa niin suuria haasteita kuin niihin kytkeytyviä mahdollisuuksia.
Työelämän aktiiviseen kehittämiseen haastavat useat globaalit muutosvoimat, jotka kietoutuvat toisiinsa paikallisesti. Merkittävimpiä näistä ovat ennalta arvioiden ajattelu- ja toimintatapojen muutokset, teknologiset muutokset, väestörakenteen muutokset sekä ilmastonmuutos.
Hyvinvoinnin osalta taas erityistä tulevaisuushuolta ovat Suomessa viime aikoina aiheuttaneet mielenterveysongelmat, työmarkkinoiden muuttuvat osaamisvaatimukset ja eriarvoisuuskehitys sekä koronapandemian vaikutukset.
On perusteltua kysyä, millä ehdoin suomalainen työelämä tuottaa hyvinvointia myös tulevaisuudessa? Raporttimme ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä” myötä kutsumme kaikki yhteiskuntamme jäsenet mukaan määrittelemään uusiksi suomalaisen työelämän suuntaa.
Lauri Kokkinen, TtT, erikoistutkija, Työterveyslaitos, on yksi Hyvinvointia työstä 2030-luvulla -raportin pääkirjoittajista. Hän tutkii suomalaisten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia politiikkoja, usein historiallisesta tai vertailevasta näkökulmasta. Lauria kiinnostavat tutkimuksen ja päätöksenteon rajapinnat sekä hyvinvointi-instituutioiden muutokset ja muuttumattomuus.