15.3.2021
Väestörakenteen muutoksella voi olla merkittäviä vaikutuksia työmarkkinoiden toimintaan ja työpaikkojen arkeen. Monimuotoisuuden hyvä johtaminen ja syrjimättömyys voivat vahvistaa niin työpaikkoja kuin koko yhteiskuntaa.
Väestön ikääntyminen on pitkään ollut keskeinen aihe työelämän ja koko suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta puhuttaessa. Suuret ikäluokat syntyivät heti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina, jonka jälkeen uusien ikäluokkien koko pieneni useiden vuosikymmenten ajan ja on edelleen pienentynyt viime vuosina.
Ilmiö aiheuttaa huolta yhteiskunnan huoltosuhteen ja samalla hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan heikentymisestä, kun yhä suurempi osa väestöstä on eläkkeellä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se seikka, että muutokset ikäluokkien koossa vaikuttavat myös työikäisen väestön ikärakenteeseen.
Eri-ikäiset työntekijät ovat työyhteisölle voimavara
Vuonna 2020 suurimman ryhmän yli 15-vuotiaasta väestöstä muodostivat 25–44-vuotiaat, jonka jälkeen toiseksi suurimman ryhmän muodostivat 45–64-vuotiaat ja kolmantena tulivat yli 65-vuotiaat. Vuoteen 2040 mennessä järjestys näiden kolmen suurimman ryhmän välillä on kääntynyt päinvastaiseksi, samalla kun 15–24-vuotiaidenkin osuus on laskenut nykyisestä.
Kehityskulun myötä on todennäköistä, että kilpailu nuoremmista työntekijöistä tulee kiihtymään samaan aikaan, kun vanhempien työntekijöiden työkyvyn ylläpitämisestä ja työurien pidentämisestä tulee entistä suurempi kysymys. Tämä asettaa paineita fyysisen ja psyykkisen työkyvyn ylläpidolle sekä osaamisen kehittämiselle.
Kannattaa muistaa, että työyhteisöjen ikärakenteen moninaisuus on työyhteisöille myös voimavara, joka lisää osaamisen moninaisuutta ja työntekijöiden mahdollisuuksia oppia uutta toisiltaan. Vanhempien työntekijöiden palkkaamista ei kannata vältellä.
Kulttuuris-etnisen moninaisuuden hyödyntäminen vaatii panostuksia
Väestön ikärakenteen muutosta tasapainottavana tekijänä nähdään usein työperäinen maahanmuutto. Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus koko väestöstä on Suomessa vielä pienempi kuin monessa EU-maassa, mutta tämä osuus on ollut vahvassa kasvussa. Haasteena on, että etenkin EU:n ulkopuolelta tulevilla ja erityisesti naisilla työllisyysaste on jäänyt heikommaksi kuin Suomessa syntyneillä tai EU:n alueelta tulevilla.
Osasyyksi maahan muuttaneiden heikommalle työllistymiselle esitetään usein puutteellinen kielitaito tai koulutus, mutta toisaalta kyse on myös kohtuuttomista kielitaitovaatimuksista ja syrjinnästä. Ulkomailla syntyneiden hyvinvointi -tutkimuksen (2018–2019) mukaan ulkomaalaistaustaisen väestön koulutusrakenne on itse asiassa koko väestöä korkeampi.
Heikompaan työllisyysasteeseen ja syrjintään liittyvä uhka on eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, jotka voivat heikentää ulkomaalaistaustaisen väestön kiinnittymistä työelämään myös jatkossa. Tämä on monessakin mielessä ongelmallista, esimerkiksi työvoiman riittävyyden kannalta.
On tärkeää hyödyntää työntekijöiden moninaisuuteen liittyviä etuja, kuten laajempaa kieliosaamista ja kykyä tunnistaa erilaisten asiakassegmenttien tarpeita. Työyhteisön monimuotoisuudella, eli työntekijöiden keskinäisellä erilaisuudella, on osoitettu voivan olla monia hyötyjä, esimerkiksi paremman taloudellisen kannattavuuden muodossa.
Työpaikkojen kannattaa panostaa syrjinnän torjumiseen ja työyhteisön moninaisuuden johtamiseen. Syrjimättömyys ja monimuotoisuuden hyvä johtaminen voivat vahvistaa niin työpaikkoja kuin koko yhteiskuntaa.
Lue lisää tulevaisuuden työelämästä Työterveyslaitoksen julkaisusta: ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä”.
Pekka Varje, FT, työskentelee Työterveyslaitoksessa tutkimuspäällikkönä. Hän on erikoistunut työelämän pitkän aikavälin muutosten sekä mielenterveyden tutkimukseen. Lisäksi Varje edistää Työterveyslaitoksessa tutkimustiedon visualisointia ja avointa julkaisemista.
Barbara Bergbom, PsT, toimii Työterveyslaitoksessa johtavana asiantuntijana. Hänen kiinnostuksensa kohteita ovat työelämän kansainvälistyminen, kansainvälinen muuttoliike, maahan muuttaneiden integroituminen työelämään ja työyhteisöjen moninaisuus.