15.2.2021
Meillä ei ole varaa antaa ihmisten osaamisen ruostua teknologian köyhdyttämissä tehtävissä. Se, johtaako digitalisaatio töiden lisääntyvään osittamiseen vai innovatiivisiin ratkaisuihin, riippuu työpaikalla tehtävistä valinnoista.
Monet arvovaltaiset tutkijat ja yhteiskunnalliset keskustelijat ovat historian saatossa ennustaneet, että jatkuva teknologinen kehitys johtaa teollisissa maissa massiiviseen työpaikkakatoon ja joukkotyöttömyyteen. Näin ei ole kuitenkaan vielä käynyt. Monissa teollisissa maissa työllisyysasteet olivat ennen koronaa jopa poikkeuksellisen korkeita.
Digitalisaatio on nostanut huolen työn loppumisesta uudelleen julkiseen keskusteluun. Tekoäly ja robotit pystyvät jatkossa korvaamaan työtä yhä moninaisemmissa tehtävissä. Tämä koskee enenevästi myös asiantuntijatyötä.
Teknologian työtä korvaavan vaikutuksen on ennustettu olevan lähimmän 10–20 vuoden aikana suurinta työvoimavaltaisilla aloilla, joilla on paljon suorittavia tehtäviä. Tällaisia ovat erityisesti valmistava teollisuus, rakentaminen, kauppa, liikenne ja logistiikka.
Muutoksen polkua ei ole ennalta määrätty
Teknologinen muutos ei etene ennalta määrättyä polkua. Teknologinen muutos on sosiotekninen prosessi. Sen kulkuun ja seurauksiin voidaan vaikuttaa työorganisaatioissa ja koko yhteiskunnassa tehtävillä valinnoilla.
Yksi tärkeä valintatilanne on tapa, jolla uutta teknologiaa sovelletaan työpaikalla. Teknologinen muutos ei tapahdu työpaikalla tyypillisesti niin, että teknologian avulla korvataan kokonaisia töitä, vaan niihin sisältyviä yksittäisiä tehtäviä. Tällaisia ovat digiaikana erityisesti toistuvat ja ennustettavat fyysiset tai datan keruuta ja käsittelyä sisältävät tehtävät.
Korvattava käsipari vai ainutlaatuinen toimija?
Automatisoinnin kohdistuessa yksittäisiin tehtäviin syntyy tarve organisoida työtä uudella tavalla. Se, johtaako tämä töiden lisääntyvään osittamiseen vai innovatiivisiin ratkaisuihin töiden monipuolistamiseksi, ei riipu ensisijaisesti teknologiasta vaan työpaikalla tehtävistä valinnoista.
Näihin vaikuttavat työpaikalla vallitsevat ihmiskäsitykset, strategiat ja kulttuurit. Kyse on pohjimmiltaan siitä, nähdäänkö työntekijä potentiaalisesti korvattavissa olevana käsiparina vai ainutlaatuisena ja aktiivisena toimijana muutoksessa.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu korkeaan osaamiseen ja tämän mahdollistamaan korkeaan työn tuottavuuteen. Suomalaisilla työpaikoilla tarvitaan tästä syystä strategisia valintoja, joilla saadaan mahdollisimman monen osaaminen tehokkaaseen käyttöön.
Osallistava kokeilukulttuuri auttaa menestymään
Työikäisen väestön määrän supistuessa tulevina vuosina meillä ei ole varaa antaa ihmisten osaamisen ruostua teknologian köyhdyttämissä tehtävissä. Päinvastoin! Työpaikoilla tarvitaan enemmän kuin koskaan rohkeutta organisoida ja ajatella työtä uudelleen siten, että uudistuvan työn avulla luodaan ihmisille parempia valmiuksia kehittää jatkuvasti osaamistaan.
Näin luodaan myös parhaat edellytykset digiajan uusille työelämäinnovaatioille. Uusien teknologioiden luomat mahdollisuudet avautuvat vasta käytön ja kokeilun myötä. Entistä tärkeämmiksi tulevat nopeat, ketterät kokeilut, joiden myötä saadaan luotettavimmin tietoa siitä, ”mikä toimii ja mikä ei”. Osallistavan kokeilukulttuurin luominen on avain digiajan menestykseen.
Lue lisää teknologisesta muutoksesta: Lauri Kokkinen (toim.): ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä”
Tuomo Alasoini, VTT, TkT, työskentelee tutkimusprofessorina Työterveyslaitoksessa. Hän on toiminut useissa kehittämisohjelmissa, joilla on edistetty tuottavuutta ja työhyvinvointia suomalaisilla työpaikoilla. Tuomoa kiinnostaa erityisesti digitaalinen murros ja sen mahdollistama työn uudelleenajattelu.