12.1.2021
Priorisointi ja karsinta tulevat olemaan 2030-luvulla elämän mielekkyyden kannalta olennaisia teemoja. Työntekijöiden arki on täyttynyt, ja täyttyy yhä enemmän, erilaisista sisällöistä. Tämä tuottaa elämänalueiden välille ahtautta ja valintojen pakkoa.
Kuulen monien – itseni mukaan lukien – huokailevan usein kiirettä, töiden kasaantumista ja riittämättömyyttä, kun tehtävää ja erilaisia rooleja arjessa on paljon.
Tilastokeskuksen pitkän aikavälin tietojen mukaan ansiotyö on muuttunut hyvin tärkeäksi osaksi elämää 2000-luvun alun 20 ensimmäisen vuoden aikana, näin etenkin naisilla. Koti- ja perhe-elämä eivät ole kuitenkaan menettäneet rooliaan merkittävimpänä elämänalueena. Elämän kokonaisuuden näkökulmasta kiinnostavaa on se, ettei harrastaminenkaan ole menettänyt asemaansa elämänsisältönä, päinvastoin.
Samalla kun kaikkien elämänpiirien tärkeys on lisääntynyt, on tapahtunut myös muita kasvuprosesseja, jotka liittyvät esimerkiksi digitaalisiin tietovirtoihin ja sosiaaliseen mediaan. Näyttää siltä, että suomalaisten työntekijöiden arki on täyttynyt, ja täyttyy yhä enemmän, erilaisista sisällöistä.
Tavoiteltavaa on loputtomasti, resursseja ei
Raportissa Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä työryhmämme väittää, että lähitulevaisuudessa merkittävässä osassa työvoimaa keskenään resursseista kilpailevat elämänlohkot törmäävät yhä useammin toisiinsa.
Tämä tuottaa elämänalueiden välille ahtautta ja valintojen pakkoa. Yksittäisten myönteisten päämäärien tavoittelu eri elämänalueilla saattaa johtaa yhä useampien kohdalla käänteiseen tulokseen, kun siirrytään optimaalisen rajan yli.
Ristiriita lisääntyvän sisällön tavoittelun ja kasvavan pahoinvointiriskin välillä saattaa kertoa käänteisistä hyvinvoinnin prosesseista. Yhteiskuntakriittisessä terveyden tutkimuksessa puhutaan ”hyvinvointikultista” ja ”hyvinvointi-ideologiasta”. Niillä viitataan siihen, että ponnistelu maksimaalista hyvinvointia ja onnellisuutta kohti ei välttämättä lopulta johda parempaan hyvinvointiin vaan pahoinvoinnin kasvuun. Tavoiteltavaa on loputtomasti, mutta ihmisen resurssit ovat rajalliset.
Tulevaisuuden työkykyä raamittavat paradoksaaliset kehityskulut
Työterveystutkimuksessa asiaa on pohdittu hieman eri näkökulmasta työkyvyttömyysparadoksi-käsitteen kautta. Tämä tarkoittaa tilaa, jossa työikäisen väestön terveys on parempi kuin ennen, mutta työkyvyttömyys näyttää lisääntyvän.
Voi olla, että työikäisten hyvinvointia määrittävät tulevaisuudessa yhä enemmän paradoksaaliset trendit ja toistuvat pyrkimykset niiden parempaan haltuunottoon. On hyvin mahdollista, että 2030-luvulla priorisointi ja karsinta tulevat olemaan elämän mielekkyyden kannalta olennaisia teemoja.
Vaikka riittämättömyyden kokemukset ovat henkilökohtaisia, niin systeemistä arjen hallintaa ja priorisointia ei tule rakentaa vain yksilöiden varaan. Ylikuumentumisen haaste koskee myös työ- ja perheyhteisöjä sekä työorganisaatioita ja yhteiskuntaa. Kehkeytymässä oleviin paradokseihin voidaan vaikuttaa tietoisilla päätöksillä.
Raportti: Lauri Kokkinen (toim.): ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä”
Ari Väänänen, YTT, PhD, työskentelee tutkimusprofessorina Työterveyslaitoksessa. Taustaltaan hän on sosiaalitieteilijä ja psykologi. Ari on tutkinut työelämän ja työterveyden ajattelu- ja toimintatapojen muutoksia viime vuosikymmenten aikana Suomessa. Häntä kiinnostaa, kuinka kulttuurin ja työelämän muutokset heijastuvat vaivihkaa työkykyhaasteisiin.