18.5.2021
Työterveyslaitoksen uudet tutkimusprofessorit aloittavat seitsenvuotiset rupeamansa tilanteessa, jossa työelämä tarvitsee aiempaakin kipeämmin tutkittua tietoa. Professuureilla Työterveyslaitos vastaa sekä hallituksen tavoitteeseen pitää Suomi työkykyisenä että Hyvinvointia Työstä 2030-luvulla -skenaarioraportin esiin nostamiin haasteisiin.
Kaikkiaan neljä määräaikaista tutkimusprofessoria aloittaa huipputehtävissä kesäkuun alussa. Heidän tehtäviinsä lukeutuvat omien tutkimusalueiden lisäksi tutkimusprojektien suunnittelu ja toteutus sekä rahoituksen hankkiminen. Tehtävät ovat määräaikaisia ja kestävät seitsemän vuotta.
Ja tässä ovat uudet tutkimusprofessorit kuvan järjestyksessä vasemmalta oikealle:
Jaana Laitinen vastaa työterveysepidemiologiasta, Annina Ropponen työkuormituksen hallinnasta, Tiina Santonen työtoksikologiasta ja Anna-Maria Teperi työturvallisuudesta. Kunnianhimoisella nelikolla on monipuolista taustaa työelämän asiantuntijoina Työterveyslaitoksessa ja monissa muissa tehtävissä.
Pian tehtävissään aloittavat tutkimusprofessorit esittäytyvät yhteishaastattelussa ja kertovat näkemyksiään muun muassa omien tutkimusalojensa olennaisimmista lähivuosien kysymyksistä.
”Suomalaiset tarvitsevat paljon lisää tietoa ja ymmärrystä”
Vastaukset jokaiselle esitettyyn kysymykseen siitä, mitä uudet tutkimusprofessorit toivovat suomalaisten ymmärtävän heidän omilta aloiltaan, muistuttavat työelämän laaja-alaisuudesta. Tutkittavaa, tiedettävää ja ymmärrettävää riittää!
– Monet meistä ovat työssä 1600 tuntia vuodessa, Jaana Laitinen muistuttaa. – Kun joka työpäivä tekee vaikka kolme terveystekoa, kertyy siitä vuositasolla iso määrä hyvinvointia lisääviä asioita. Muutos alkaa ensimmäisestä askeleesta.
Annina Ropponen kaipaa työyhteisöissä työkuormituksesta ja sen kokemisesta avointa ja yhteistä keskustelua, jonka pohjalta luodaan tapoja hallita sitä. – Työkuormitus ja sen hallinta ovat yhteinen asia! Työkuormitus voi olla sopivaa, vähäistä tai liiallista, toisaalta se on harvoin tasaista, vaan se vaihtelee päivien sisällä, niiden välillä, mutta myös työtehtävittäin ja tilanteittain.
Tiina Santonen huomauttaa, että tutkittu tieto voi myös hälventää turhan suuriksi kasvaneita huolia. – Olen työssäni huomannut, että huolet ja todellinen riski eivät aina kohtaa. Monesti huoli kemikaaleista on suurta nimenomaan siellä, missä altistuminen – ja siten myös terveysriski – jää vähäiseksi.
Anna-Maria Teperi uskoo ihmisten omaan haluun luoda työturvallisuutta. – Ihminen ei ole turvallisuuden heikoin, vaan vahvin lenkki. Työpaikkojen ihmisillä on valtavasti kehitysvoimaa ja innostusta kehittää turvallisuutta, kun heille annetaan siihen edellytykset. Avoimesti tulee tarkastella sitä, millaisia asioita organisaatioiden toiminnassa ja työn piirteissä tulee kehittää, jotta kehitykseltä saadaan raivattua pois esteitä.
Skenaarioraportti kartoitti tulevaisuuttamme – mitä tutkimusprofessorit odottavat?
– Uskon ja luotan siihen, että suomalaisella sisulla ja innovatiivisuudella pötkimme pitkälle. Suomessa on huippuosaamista, jonka varaan on hyvä rakentaa. Korona on haastanut nopeasti isoihin muutoksiin ja niissä on onnistuttu, Jaana Laitinen korostaa.
Laitinen muistuttaa, että skenaarioraportti nosti esiin ylikuumentumisen yhtenä mielenterveysongelmien ja jaksamispulmien riskitekijänä.
– Ylikuumeneminen voi pahimmillaan polttaa innovatiivisuuden karrelle ja uhata työkykyä ja jaksamista. Jo tällä hetkellä on paljon työikäisiä, joilla esimerkiksi työn muutokset kuormittavat liikaa, kun osaaminen ei vastaa työn vaatimuksia ja työmäärä on liiallinen. Tai niitäkin on, joilla työ on alikuormittavaa. Se turhauttaa. Tällöin keskeistä on, miten työpaikoilla hyväksytään ja tuetaan osatyökykyisiä onnistumaan työssään.
– Tärkeää on uskaltaa muutostilanteissa pysähtyä miettimään ja tarkistamaan, mihin olemme menossa ja teemmekö tällä hetkellä oikeita asioita siihen tavoitteeseen pääsemiseksi. Miettiä myös sitä, mistä entisestä on tärkeää luopua, koska kohtuus on hyvä asia hyvinvoinnille. Olipa kyse sitten työmäärästä tai herkullisesta suklaasta.
Annina Ropponen muistuttaa puolestaan suomalaisen työelämän monista hienoista piirteistä.
– Meillä on maltillisia ja hyviä työaikaratkaisuja, laaja yhteiskunnallinen ohjaus (työelämään liittyvät lait kuten esim. Työaikalaki tai Työturvallisuuslaki) sekä kykyä nopeaan reagointiin kuten näimme koronan myötä etätyöhön siirtymisessä, Ropponen sanoo.
– On ratkaisevan tärkeää pystyä ymmärtämään muuttuvaa työtä ja sen kuormitustekijöitä, jotta voidaan tunnistaa heikommin pärjäävät riittävän ajoissa ja tukea heitä työpaikkatason ratkaisuilla.
Tiina Santonen pitää tärkeänä panostusta ilmastonmuutoksen torjuntaan ja uusiin vihreän teknologian innovaatioihin.
– Ne voivat tulevaisuudessa tuoda uutta teollisuutta ja työtä Suomeen. Uskon että Suomella on mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa cleantech-innovaatioista. Tähän liittyy myös uudet kiertotalouden ratkaisut. Katson että myös tulevaisuudessa teollisuudella on tärkeä osa Suomen hyvinvoinnissa. Hyvä esimerkki on Suomessa rakenteilla oleva akkumateriaalituotannon keskittymä.
– On tärkeää varmistaa, että kehitetyt uudet ratkaisut ovat turvallisia myös työntekijöiden kannalta siten että niihin liittyvät työympäristöriskit on arvioitu ja hallittu parhaan olemassa olevan tiedon mukaan.
Anna-Maria Teperi on optimistinen tulevaisuuden suhteen, mutta muistuttaa, että työtä se vaatii.
– Vanhat ratkaisut ja kaavat eivät toimi uusissa vaatimuksissa, vaan pitää innovoida ja se syntyy yhteistoiminnan ja vuoropuhelun kautta. Kollektiivisen älykkyyden kautta löytyy ratkaisuja. Ratkaisevan tärkeätä on ihmisten kautta tekeminen. Mutta se ei tapahdu ilman toimivia, tutkimukseen perustuvia, mutta käytännössä toimivia malleja ja työkaluja, joiden avulla uudenlaista näkökulmaa ja ajattelua pystyy löytämään.
–Tutkimustieto ei hypähdä automaattisesti ihmisten päähän ja toimintaan, vaan se vaatii työpaikan asioiden yhteistä työstöä, keskusteluja ja käsittelyä, joiden tukena, ’välikappaleena’, ’välittäjäaineena’ mallit ja työkalut toimivat. Asiantuntijoilla puolestaan tulee olla käsitys sekä käytännön työn haasteista että omaa alaa koskevasta teoriatiedosta, ja tätä ’mikstuuraa’ hyödyntämällä hän voi auttaa työpaikkojakin eteenpäin. Ja asiantuntijoiden tulee toimia lähellä kenttää, siellä turvallisuus, hyvinvointi ja tehokkuus syntyvät.
He aloittavat 1.6. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessoreina
Jaana Laitinen
Työterveysepidemiologian tutkimusprofessori, Oulu
Filosofian tohtori, kansanterveystieteen dosentti, ravitsemustieteen dosentti
Nykyinen tehtävä
Johtava asiantuntija Työterveyslaitoksessa, Mitä kuuluu -työhyvinvointikyselyn tutkimusjohtaja
Harrastukset
Luonnossa kävely, palstaviljely tyttären kanssa, villasukkien neulominen kesälomalla, ravitsemusterapeuttina toimiminen pienimuotoisesti sivutoimisena yrittäjänä
Annina Ropponen
Työkuormituksen hallinnan tutkimusprofessori, Helsinki
Kansanterveystieteen dosentti ja terveystieteiden tohtori
Nykyinen tehtävä
Vanhempi tutkija Työterveyslaitoksessa, johtaa muun muassa Suomen Akatemian rahoittamaa konsortiohanketta, ja tutkija Karoliinisessa instituutissa Ruotsissa
Harrastukset
Hiihto sekä juoksu ja pyöräily erilaisissa maastoissa, kannustava äiti fudis- ja säbäkenttien laidalla, energiatasot pysyvät hyvinä leipomalla ja ahmimalla kirjoja
Tiina Santonen
Työtoksikologian tutkimusprofessori, Helsinki
Lääketieteen tohtori
Nykyinen tehtävä
Johtava asiantuntija Työterveyslaitoksessa, EU:n kemikaaliviraston Riskinarviointikomitean jäsen
Harrastukset
Intohimoinen golfin pelaaja, golfseuran vapaaehtoinen ja pelit kansallisella tasolla omassa ikäluokassa
Anna-Maria Teperi
Työturvallisuuden tutkimusprofessori, Helsinki (etänä Riihimäellä)
Filosofian tohtori, psykologi, dosentti Tampereen yliopistossa
Nykyinen tehtävä
Työturvallisuus- salkun tutkimuspäällikkö Työterveyslaitoksessa, paraikaa neljän kuukauden henkilökohtaisella apurahalla kirjoittamassa kirjaa
Harrastukset
Kuntoilu eri lajein, metsä, lukeminen, kirjoittaminen
Mitkä kysymykset juuri sinun tutkimusalallasi ovat kiinnostavimpia ja tärkeimpiä lähivuosina?
Jaana Laitinen:
– Sote-alan työntekijöiden työhyvinvointi on Suomen hyvinvointiyhteiskunnan perusta ja kivijalka. Heidän työnsä laatuun vaikuttaa heidän oma hyvinvointinsa. Iäkkäiden osuus väestöstä kasvaa ja samanaikaisesti huoltosuhde heikkenee. Kuka hoitaa vanhuksia tulevaisuudessa, kun jo nyt on tietyin paikoin SOTEn työntekijöitä pulaa? Miten alasta tehdään houkutteleva?
– Samanaikaisesti sote-uudistuksen etenemisen kanssa on koronan tuomat haasteet, sekä kuntien ja valtion talouden ongelmat. Haasteena on, miten kehittää työtä ja työn sekä työyhteisön voimavaroja sekä työhyvinvointia käsikädessä siten, että ala on työntekijöille veto- ja pitovoimainen ja työurien pituudet eivät ainakaan lyhene.
Annina Ropponen:
– Työkuormituksen hallinnan näkökulmasta tarvitaan edelleen tutkimusta erilaisten kuormitustekijöiden yhteisvaikutuksista ja raja-arvoista. Toisaalta tarvitsemme työkuormituksen hallintaan kykyä tunnistaa varhaisia ja heikkoja signaaleja myös työpaikkojen tasolla. Yksi kehityssuunta on mahdollisuus valjastaa työpaikoilla eri järjestelmissä oleva tieto työstä, työntekijöistä ja kuormituksesta työpaikkojen käyttöön ja avuksi hyvinvoinnin ja työurien tukemisessa. Tietoa voidaan saada digitaalisten reksiterien lisäksi esimerkiksi puettavasta teknologiasta.
– Työkuormituksen hallintaa tarvitaan kaikissa työurien vaiheissa. Sillä voidaan muistuttaa nuoria levon merkityksestä, auttaa uran keskivaiheeseen ehtineen tasapainoilua aikataulujen ja projektien kanssa ja tukea ikääntyneen työntekijän työuran jatkumista tai jopa sovittaa osittaista työkykyä ja työtä yhteen.
Tiina Santonen:
– Altistepuolella tärkeitä kysymyksiä ovat kiertotalouteen ja uusiin teknologioihin liittyvät altisteet ja turvallisuuden varmistaminen näihin liittyen, mutta toki edelleen on paljon kiinnostavia tutkimuskysymyksiä liittyen myös perinteisiin altisteisiin.
– Kemikaalien riskinarviointitavat ovat lisäksi kehittymässä. Tulevaisuudessa tullaan hyödyntämään aiempaa moninaisempaa tietoa aineiden haittavaikutusten ja -riskien arvioimiseksi. Erilaisten biomarkkereiden hyödyntäminen yhdessä vaikutusmekanismeista olemassa olevan tiedon kanssa tulee paremmin mukaan kemikaalien riskinarviointiin. Myös lähestymistapoja arvioida kemikaalien yhteisvaikutuksia ollaan aktiivisesti kehittämässä.
Anna-Maria Teperi:
– Tärkeimpiä haasteita on se, miten työpaikoilla voidaan edelleen kehittää työturvallisuutta ja vastata muuttuvuuden, epävarmuuden ja monimutkaisuuden haasteisiin.
– Haasteita ovat muun muassa miten ilmastonmuutos ja maailmanlaajuinen markkina- ja turvallisuustilanne vaikuttavat suomalaiseen työelämään. Toimialojen ja työpaikkojen turvallisuushaasteet poikkeavat toisistaan paljonkin ja niillä on erilaisia kehitysvaiheita, mutta on kaikille yhteisiäkin ongelmia. Keskeistä on se, miten työpaikoille itselleen luodaan kyvyt ja taidot hallita turvallisuutta systemaattisena, tietoisena työnä, jota tehdään ihmisten itsensä kanssa osallistavasti ja ratkaisukeskeisesti.
Mihin erityisesti haluat keskittyä?
Jaana Laitinen:
– Tutkimustiedon viemiseen käytäntöön edistämään onnistuneesti työikäisten terveyttä ja työkykyä, erityisesti sotessa. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää tehdä työelämän kehittämisen kannalta keskeisistä asioista korkeatasoista tutkimusta isoilla ja laadukkailla aineistoilla. Pohtia, millaista lisäymmärrystä tarvitsemme, jotta osaamme vaikuttaa oikeisiin tahoihin ja asioihin. Tehdä tästäkin tutkimusta esimerkiksi laadullisella tutkimusotteella tai perehtyä asioihin kehittämisen keinoin.
– Kun ymmärrämme paremmin muutokseen vaikuttamisen keinoista ja mahdollisuuksista, voimme tehdä jälleen tutkimusta siitä, millä tavoilla ja keinoilla isoista tutkimusaineistoista tuotetut tulokset voidaan parhaiten siirtää työelämässä ja työpaikoilla käyttöön ja missä määrin tässä työssä voimme hyödyntää nykyistä paremmin teknologisia sovelluksia. Esimerkkinä vaikkapa sote-työpaikoille työhyvinvointikyselyistä palautetta ja vertailutietoa antava digitaalinen tulosportaalimme, voisiko se ohjata nykyistä paremmin yhteisölliseen terveyden ja työkyvyn edistämiseen.
– Minusta meidän pitäisi yhdessä tuumin osoittaa arvostusta sitä hyvää ja merkityksellistä työtä kohtaan, mitä suomalaiset ja etenkin Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevät tekevät.
Annina Ropponen:
– Työkuormituksen hallinnan tutkimusprofessorina tulen erityisesti keskittymään olemassa olevien digitaalisten aineistojen aiempaa laajempaan ja systemaattiseen hyödyntämiseen luomalla mittareita ja arviointitapoja, joilla saadaan työpaikoille näkymiä niin työhön, työkuormitukseen kuin työn sujumiseen ja tuottavuuteen. Teemme tutkittua tietoa näiden ratkaisujen pohjaksi ja tulevien vuosien aikana pystymme tutkimaan yhä useampien alojen ja työpaikkojen dataa.
– Erityisen tärkeää on nähdä, miten voidaan ennakoida ja tunnistaa varhaisia ja joskus myös heikkoja signaaleja esimerkiksi työn kuormitushuipuista tai vaikkapa työkyvyn väliaikaisesta heikkenemisestä, jotta niihin voidaan kohdentaa toimenpiteitä työpaikoilla ja/tai työterveyshuolloissa.
Tiina Santonen:
– Mielestäni Työterveyslaitoksella on monitieteisyytensä ansiosta erinomainen pohja olla mukana kehittämässä kemikaalien riskinarvioinnin uusia lähestymistapoja. Aiheeseen liittyen on parhaillaan valmisteilla laaja-alainen EU-projekti, jossa Työterveyslaitos on aktiivisesti mukana. Katson uusien teknologioiden ja kiertotalouden kemikaaliriskien hallinnan tällä hetkellä tärkeäksi aiheeksi.
Anna-Maria Teperi:
– Haluan keskittyä siihen, miten ihmiset otetaan mukaan turvallisuuden kehittämiseen. Monet työpaikat ovat hyötyneet osallistavien ja konkreettisten mallien käytöstä, joiden avulla ihmisen toimintaa turvallisuudessa on käsitelty uudesta näkökulmasta, kokonaisvaltaisemmin ja ihmisen toimintaa entistä paremmin ymmärtämällä. Turvallisuuskäytännöt ovat useilla työpaikoilla edelleen teknis-, virhe- ja yksilölähtöistä, ja näillä vanhoilla malleilla ei enää päästä eteenpäin.
– Toimivia malleja tutkimustemme ja kehittämishankkeistamme saatujen kokemusten mukaan ovat olleet henkisen ensiavun malli sekä inhimillisten tekijöiden malli, joilla työpaikat ovat saanet uutta näkökulmaa turvallisuusajatteluun. Pyrkimyksenä on edelleen kehittää keinoja, joilla turvallisuuskäytännöt saadaan vastaamaan sitä nykyisen turvallisuustutkimuksen ajattelutapaa, jossa ihminen nähdään enemmän onnistujana kuin epäonnistujana.
Teksti: Juha Hietanen
Kuvat: Työterveyslaitos
Lue raportti: Lauri Kokkinen (toim.): ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä”