24.3.2021
Omaishoitoa tarvitsevien määrä kasvaa nopeaa tahtia, ja hoivavastuuta kasautuu erityisesti naisille. Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen tutustui Työterveyslaitoksen Hyvinvointia työstä 2030-luvulla -skenaarioraporttiin ja peräänkuuluttaa kansallista strategiaa omaishoidon ja läheisvastuuta kantavien aseman turvaamiseksi.
Kuvassa: Sari Tervonen
Ikääntyvien työntekijöiden velvoite hoivata omia tai puolison vanhempia yleistyy lähivuosina. Millaisia seurauksia on odotettavissa?
Ikääntymiskehityksen aiheuttama muutos väestössä tarkoittaa, että omaishoito koskettaa jokaista meistä jossakin vaiheessa elämää ja toisia useamminkin – hoitajana tai hoidettavana. Naisten ja myös miesten työurille on tulevaisuudessa tyypillistä erilaiset katkokset läheishoivan vuoksi, ei vain pienten lastensa hoidossa.
Monilla työntekijöillä omaishoito ja läheisvastuu johtavat työuran katkeamiseen tai lyhenemiseen, vaikka olisi keinoja ehkäistä tämä. Eniten hoivavastuuta kantavat 45–64-vuotiaat, joilla omaishoitovelvoitteet johtavat myös muuta väestöä useammin varhaisempaan osa- tai kokoaikaiseen eläköitymiseen.
Jo nyt palkansaajista 18 prosenttia auttaa omia tai appivanhempiaan viikoittain ja neljä prosenttia päivittäin. Suomessa sosiaali- ja eläketurva perustuu ensisijassa työuraan, joten katkokset siinä näkyvät paitsi suoraan ansioiden pienentymisenä ja heikompana urakehityksenä myös sosiaalietuuksissa ja eläkekertymässä.
Omaishoitoon ja läheisvastuuseen kuuluu stressiä ja uupumusta sekä huolta, ja myös perheen taloudelliset vaikeudet voivat painaa.
Omaishoitoon ja läheisvastuuseen kuuluu stressiä ja uupumusta sekä huolta, mikä aiheutuu hoidettavan henkilön fyysisistä, psyykkisistä, kognitiivisista tai sosiaalisista toimintakyvyn ongelmista. Myös perheen taloudelliset vaikeudet voivat painaa. Työssäkäyvät omaishoitajat raportoivat myös emotionaalisia ja moraalisia haasteita sekä kokevat syyllisyyttä siitä, että laiminlyövät joko hoidettavaa tai työtään tai molempia.
Koska lasten saamisen ikä on noussut, joutuvat yhä useammat suomalaiset elämässään niin sanottuun sandwich-hoivavastuuseen, eli he kantavat vastuuta yhtäaikaisesti sekä omista alaikäisistä lapsistaan että omista tai puolisonsa vanhemmista. Tällaisessa tilanteessa koittavat todelliset ruuhkavuodet.
Omaishoitajaliiton mukaan Suomessa tarvitaan kansallinen strategia omaishoidon ja läheisvastuuta kantavien henkilöiden aseman turvaamiseksi sekä heille tarjottujen tukipalveluiden varmistamiseksi ja kehittämiseksi. Strategia pitää sisällään myös työikäisten omaishoitajien tilanteet. 2020-luku on väistämättä ikääntyneiden henkilöiden hoivan kehittämisen vuosikymmen. Siinä omaishoidolla ja läheisvastuulla on merkittävä paikka.
Missä määrin hoivavastuut näyttävät kaatuvan erityisesti naisten kannettavaksi
Sukupuoliroolit ovat fakta hoivavastuissa, olipa kyse nuorista hoivaajista, työikäisistä tai eläkeikäisistä. Omaishoitajaliitto kantaa huolta seurauksista, joita omaishoidon ja läheisvastuun lisääntymisellä on sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja erityisesti naisten taloudelliseen tasa-arvoon.
Hyvinvointia työstä 2030-luvulla skenaarioraportin mukaan hoivavastuita on eniten yli 45-vuotiailla, ja ne kasaantuvat naisille: 45–54-vuotiaista naispalkansaajista lähes puolella on kotitalouden ulkopuolisia hoivavastuita aikuisista, kun miehillä vastaava osuus on 37 prosenttia.
Kunnan kanssa sopimuksen tehneistä omaishoitajista noin 70 prosenttia ja erityislasten omaishoitajista yli 90 prosenttia on naisia. Sitovaan omaishoitoon ryhtymisen riskit iskevät selvästi yleisimmin naisiin ja vaikuttavat ura- ja ansiokehitykseen sekä eläkkeen suuruuteen.
Naiset ovat useammin pääasiallisessa auttamisvastuussa.
Omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittaminen onnistuu heikommin monilla naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla. Omaishoitajat ovat vähemmän työelämässä sekä enemmän eläkkeensaajina ja työttömyysturvan piirissä olevia henkilöitä vertailuväestöön nähden. Kouluterveyskyselyn mukaan perheissä, joissa vanhempi tai joku lapsista on avun ja hoivan tarpeessa, on hoivahuolta ja -vastuuta kantavia tyttöjä enemmän kuin poikia.
Kun tarkastellaan laajemmin läheisvastuun sukupuolijakaumaa, naisista noin joka kolmas ja miehistä jonkun verran pienempi osa auttaa apua tarvitsevia läheisiään. Naiset ovat useammin pääasiallisessa auttamisvastuussa. Naiset tekevät tyypillisemmin hoivatehtäviä ja auttavat henkilökohtaisissa toiminnoissa kuten peseytymisessä, kun miehet osallistuvat läheisauttajina enemmän käytännön järjestelyihin kuten kuljetukseen.
Skenaarioraportin mukaan sisäinen muuttoliike kiihtyy ja sen seurauksena hoivattavat ovat usein eri paikkakunnalla. Miten iso käytännön ongelma tämä on?
Kaikissa työtehtävissä etätyö ei onnistu edes osa-aikaisesti, jotta työnteko olisi mahdollista hoidettavan henkilön luota. Osa läheisistä kulkee jopa useita kertoja viikossa pitkänkin matkan hoivavastuiden vuoksi läheisensä luokse. Vastuun kantaminen aiheuttaa siten myös matkakuluja.
Etäyhteydet auttavat olemaan yhteydessä hoidon tarpeessa olevaan läheiseen, mutta nykyteknologiasta ei ole apua sellaisissa tilanteissa, jossa hoidettavalla ei ole riittävää kognitiivista toimintakykyä esimerkiksi jo pidemmälle edenneessä muistisairaudessa.
Huolenpito ja hoitaminen läheisestä ei aina onnistu etäältä tai edes osin etäältä, koska se on konkreettista käsillä tekemistä ja fyysistä läsnäoloa. Osa hoivavastuuta kantavista ratkaisee tilanteen muuttamalla lähemmäs tai jopa samaan talouteen hoidettavan henkilön kanssa tai lähellä olevalle paikkakunnalle. Osa ei voi oman työn tai muiden syiden vuoksi muuttaa lähemmäs hoidettavaa ja kantaa hoivavastuuta, vaikka haluaisikin.
Mitä työpaikat voivat tehdä tilanteen kohentamiseksi?
Omaishoitoon ryhtyvien pitäisi voida yhdistää omaishoito ja ansiotyö käyttämällä hyväksi erilaisia työn joustoja. Kaikissa töissä voidaan hyödyntää joitakin joustoja. Joissakin töissä voidaan hyödyntää useampia joustoja, jopa kaikkia jouston muotoja.
Tyypillisimpiä keinoja ovat työajan joustot, kuten liukuva työaika ja etätyömahdollisuudet. Koronakriisi osoitti, että hyvin monissa töissä voidaan ainakin osa työstä hoitaa etänä. Myös asenteet etätyötä kohtaan ovat tulleet myönteisimmiksi.
Työn joustoa on myös työaikapankin käyttö, jossa henkilö voi rytmittää työtään ajallisesti yksilöllisesti paremmin ja hoitaa omaishoitovelvoitteita joustavammin. Monissa tilanteissa useammat lähisukulaiset hoitavat yhteisvastuullisesti ikääntyvän henkilön hoitoa. Tällöin sujuvat työjärjestelyt auttavat järjestelyissä.
Osa omaishoitajista käyttää lomiaan omaishoitoon, mikä voi aiheuttaa liiallista kuormitusta.
Myös vuorotteluvapaa tai opintovapaa mahdollistaa omaishoitoa ja samalla tarjoaa taloudellisen toimeentuloturvan. Nykyisellään osa käyttää lomiaan ja vapaitaan omaishoitoon, mikä voi aiheuttaa omaishoitajan liiallista kuormitusta, kun hän ei pääse palautumaan omasta ansiotyöstään. Joku taas ottaa ”taloudellisesti takkiinsa” esimerkiksi osa-aikatyösuhteella tai lyhentämällä työaikaansa, jotta omaishoito onnistuu.
Omaishoitoystävällinen työpaikka edellyttää joustavuutta myös johdolta ja muulta työyhteisöltä. Työprosessien ja työn järjestelyiden tulee tukea perheystävällisyyden soveltamista, jotta poissaolot eivät kuormita omaishoitajaa ja muita työntekijöitä kohtuuttomasti.
Työsopimuslain mukaan työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen välitön läsnäolonsa on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan, ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. Lisäksi työsopimuslaissa on säädös, jonka mukaan työntekijällä on mahdollisuus jäädä määräajaksi pois työstä perheenjäsenen tai muun läheisensä hoitamiseksi, mutta se edellyttää aina sopimusta työntekijän ja työnantajan kanssa. Työntekijällä ei ole subjektiivista oikeutta vapaaseen.
Millaisilla rakenteilla hoivavastuita voidaan parhaiten helpottaa?
Keskeisenä osana työssäkäyntiä ovat toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut hoidettavalle. Niiden merkitys on olennainen, mutta niihin kunnat eivät resursoi riittävästi. Omaishoitajan vapaat ja virkistäytyminen omaishoidosta pitää niin ikään varmistaa: tarvitaan erilaisia sijaishoitovaihtoehtoja. Tärkeimmät ratkaisut lähtevät liikkeelle isommista rakenteellisista muutoksista.
EU:n vuonna 2019 voimaantullut Työelämän tasapaino -direktiivi pitää toimeenpanna kansallisesti elokuuhun 2022 menneessä. Perhevapaauudistusta koskevat säädökset ovat lausunnolla parhaillaan. Niissä linjataan myös omaishoitovapaasta ja työjoustoista. Askel on merkittävä ja lainsäädäntö velvoittava.
Tarvitsemme lisää erilaisia ja uudenlaisia keinoja omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamiseen.
Omaishoitajaliiton mielestä keskustelu uudistuksesta on kulminoitunut pienten lasten hoitamiseen, eikä omaishoitovapaan merkitystä ole kolmikantaisessa valmistelutyössä riittävästi ymmärretty osana hoivan kokonaisuutta. Suomi voisi säätää omaishoitovapaasta ja joustoista direktiiviä laajemmin.
Tarvitsemme lisää erilaisia ja uudenlaisia keinoja omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamiseen. Esimerkiksi läheisen saattohoitolanteeseen tarvitaan rakenteita ja myös ansionmenetystä kompensoivia tuen muotoja, kuten on mahdollista saada monissa Länsi-Euroopan ja Pohjoismaissa.
Kenen vastuulla hoivavastuiden helpottamisen pitäisi yhteiskunnassa olla?
Hoivavastuiden helpottamisen tulee olla yhteisvastuullisesti yhteiskunnan, työnantajien sekä yksilöiden kuten työntekijöiden vastuulla. Kokonaisuuden kulut pitää jakaa kuten pienten lasten hoidon kustannukset jaetaan.
Omaishoitoystävällisyyden toteutuksessa pitää lisätä velvoitteita suurille yksityisille työnantajille sekä kaikille julkisten ja valtionavustusta saaville työnantajille. Pienemmille yrityksille pitää tarjota porkkanoita.
Edellytykset kantaa hoivavastuuta eivät saa olla kiinni työnantajan hyväntahtoisuudesta, toimialasta tai työtehtävästä. Yhteiskunnan tulee raamittaa, miten yhteensovitetaan ansiotyö ja omaishoito tai muuten sitova läheisvastuu. Sen pitäisi onnistua taloudellisesti kestävästi kaikille työssä käyville henkilöille, jotka ovat halukkaita omaishoitoon ja läheisvastuuseen.
Kuka tahansa voi missä vaiheessa tahansa elämänkaarellaan sairastua tai vammautua vakavasti ja joutua muiden avun varaan.
Hoivan tarpeet ovat elämän mittaisia eivätkä palaudu vain pienten lasten hoivaan. Kuka tahansa voi missä vaiheessa tahansa elämänkaarellaan sairastua tai vammautua vakavasti ja joutua muiden avun varaan. Toimiva hoiva luo edellytykset yhteiskunnan toimivuudelle ja mahdollistaa myös inhimillisen vanhusten hoivan heidän omassa kodissaan kotihoitoa painottavan politiikan mukaisesti.
Vaikka sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuuluu julkisen vastuulle, on itsestäänselvää, että yhteiskunta ei selviydy ilman omaishoitajien ja läheisten panosta. Omaishoito ja läheisvastuu on vaihtoehtoiskustannuksin tarkasteltuna erittäin kannattavaa yhteiskunnalle ja tuottaa yleensä myös inhimillisesti hyvän hoidon.
Etätyöt ovat koronapandemian aikana yleistyneet. Millaisia toiveita Omaishoitajaliitto asettaa etätöihin?
Etätyö luo yleensä jouston mahdollisuuksia ja antaa tilaa omaishoitoon ja läheisvastuuseen. Myös työmatkat jäävät silloin pois ja tuovat lisäaikaa muuhun.
Aina etätyömahdollisuus ei välttämättä auta omaishoitajaa. Työ on kuitenkin tehtävä ja vaati keskittymistä, olipa työpaikalla tai kotona.
Omaishoitajaliiton mielestä niin etätyö kuin muut omaishoitotilanteen edellytykset on arvioitava aina perheen kanssa yhdessä hoitajaa ja hoidettavaa kuullen. Etätyöntekijä tarvitsee myös palveluita ja vapaata sitovasta omaishoitotyöstään.
Miten suhtautuminen vanhempien hoitamiseen poikkeaa lasten hoitamisesta?
Ikääntyvien vanhempien tai appivanhempien hoitamisessa on kyse aikuisen ihmisen tukemisesta ja hoivasta, jossa hoidettavalla säilyy myös itsemääräämisoikeus hänen toimintakykynsä edellytysten mukaan. Ikääntyvien henkilöiden elämänkokemus ja suhde omaan lapseen tai lapsen puolisoon on erilainen kuin oman lapsen hoitaminen, jossa tavoitteena on kasvattaa lapset ja mahdolliset erityislapset itsenäiseen elämään, erityislapsi hänen omien edellytystensä mukaisesti.
Laki velvoittaa omien lasten hoitoon, mutta ikääntyvien läheisten kohdalla tällaista velvoitetta ei ole.
Ikääntyvän ihmisen hoivassa on usein läsnä myös hiipuva toimintakyky, erimuotoinen luopuminen ja lähestyvä kuolema. Elämä näyttäytyy lasten hoidossa ja ikääntyvien hoivassa eri tavalla. Molemmissa on kuitenkin kysymys elämään kuuluvasta rakkaudesta, läheisyydestä ja huolenpidosta.
Laki velvoittaa omien lasten hoitoon, mutta ikääntyvien läheisten kohdalla tällaista velvoitetta ei ole. Meillä on kuitenkin omaisolettama, jossa läheisten oletetaan vastaavan huolenpidosta ja hoivasta.
Suomessa on jo vuosikymmeniä ollut vallalla perhemalli, jossa on harvinaista kolmen sukupolven yhteiselämä. Ikääntyvää ihmistä mennään käytännössäkin auttamaan ja hoivaamaan yleensä hänen omaan talouteensa.
Moni omaishoitaja aivan oikein kokee tehtävänsä merkitykselliseksi. Mitä läheisistään huolehtiminen parhaimmillaan voi antaa ihmiselle?
Omaishoito tarjoaa onneksi myös paljon positiivisia ulottuvuuksia elämän eri osa-alueilla. Tutkimustenkin perusteella omaishoito tuo mukanaan henkilökohtaista kasvua, auttaa oppimaan arvostamaan ihmissuhteita ja elämää itsessään. Omaishoito opettaa usein myös uusia taitoja ja tuottaa elämään sisältöjä, jotka vahvistavat ihmisenä. Uuden oppiminen luo uskoa ja luottamusta omaan selviytymiseen. Henkilökohtainen kasvu edistää myös positiivisten asioiden havaitsemista.
Monet iäkkäitä vanhempiaan hoitavat raportoivat vastavuoroisuudesta, ”kun vanhempani on minua lapsena hoitanut, on nyt minun vuoroni”. Monet puoliso-omaishoitajat kertovat parisuhteen lupauksesta, huolta pidetään ”niin myötä kuin vastamäessä”. Erityislasten vanhemmat hoitavat ehdoitta erityislastaan kuten muitakin lapsiaan.
Omaishoito koostuu rakkaudesta ja huolenpidosta, intiimiydestä ja läheisyydestä. Se tuo velvollisuuksia ja vastuita, mutta pohjautuu myös hoivasuhteen vastavuoroisuuteen, vaikka hoidettava olisi kuinka vaikeasti sairas tai vammainen ihminen.
Yksityisessä elämässä omaishoito liittyy lähimmäisvastuuseen ja -rakkauteen, mutta laajuudessaan ja vaativuudessaan se kietoutuu merkittäväksi osaksi yhteiskuntapolitiikka ja julkista taloutta. Silti omaishoito ei saa sitä huomioita käytännön politiikassa, mitä sen merkitys edellyttäisi. Työssä käyvien omaishoitajien huomioon ottamisen aika on nyt!
Teksti: Juha Hietanen
Kuva: Juha Tuomi
Lue raportti: Lauri Kokkinen (toim.): ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä”