10.2.2021
Tekoäly, digitalisaatio, alustatyö ja automaatio kehittyvät. SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila tutustui Työterveyslaitoksen Hyvinvointia työstä 2030 -skenaarioraporttiin. Haastattelussa hän ottaa kantaa raportin keskeisiin työelämää muuttaviin kysymyksiin.
Kuvassa: Juha Antila
Miten arvioit työntekijäammateissa toimivien ihmisten mahdollisuuksia kehittyä digiosaajina?
Teknologian vaikutukset työntekijöille ovat ristiriitaiset. Tänä päivänä yli puolet työntekijäammateissa toimivista osaa käyttää digiteknologiaa ilman ongelmia. Heidän kohdallaan teknologinen kehitys on myönteinen ja toivottu asia. On todennäköistä, että jatkossakin tilanne säilyy heillä hyvänä ja muutokset toimivat heidän elämäänsä rikastuttavana asiana.
Toisessa ääripäässä ovat digitalisaatiokehityksen kärsijät: ihmiset, jotka ovat syrjäytyneet työmarkkinoilta tai jotka ovat töissä ja kokevat olevansa teknologian armoilla. Mikäli tähän polarisaatioon ei tehdä toimenpiteitä, tilanne ei korjaannu. Silloin seurauksena on voimistuva jako digivoittajiin ja -häviäjiin.
Skenaarioraportin mukaan työpaikkoja katoaa teknologisoituvassa työelämässä. Millä turvataan SAK:laisten työt?
Osa katoavista työpaikoista on sellaisia, joita ei voi eikä kannatakaan säilyttää. Sellaisia ovat esimerkiksi terveydelle vaaralliset työt tai monotoniset tylsät toistotyöt, kuten monet liukuhihnatyöt. On hyvä asia, että robotti tai kone tekee sellaiset työt ja ihminen voi tehdä työtä, jonka tekeminen on turvallista ja jossa on sisältöä ja tarkoitusta.
Jatkossa tilanne etenee tähän suuntaan. Erilaiset mekaanisluontoiset toistotehtävät siirtyvät koneille sekä ohjelmistoille, ja ihminen tekee työtä, jossa on sellaisia piirteitä, joissa ihminen on vahvoilla. Tämä ei tarkoita, etteikö jatkossakin olisi rutiiniluonteisia töitä, mutta todennäköisesti työn sisällä erilaisia toistotehtäviä suorittaa joku muu kuin ihminen, eli teknologia toimii ihmisen apuna.
Parasta turvaa on työn kehittäminen siten, että ihminen voi käyttää osaamistaan laajasti.
Parasta turvaa on työn kehittäminen siten, että ihminen voi käyttää osaamistaan laajasti ja hänen osaamisensa päivittyy työssä ja työelämän aikana. Tästä seuraa työn tuottavuuden lisääntyminen ja työn mielekkyyden parantuminen. Nämä taas vaikuttavat myönteisesti sekä työllisyyteen että työn vetovoimaisuuteen.
Tekoälyn odotetaan toisaalta korvaavan, toisaalta luovan työtä. Millaisia odotuksia sinulla on?
Tekoälyn lisääntyvä merkitys työssä voi toimia työtä rikastuttavalla ja lisäävällä tavalla tai työtä köyhdyttävällä ja tuhoavalla tavalla. Teknologia, myös tekoäly, on itsessään neutraalia. Sen vaikutukset riippuvat siitä, miten ja mihin sitä käytetään.
Tarvitaan kansallisia ja ylikansallisia normeja ohjaamaan, mihin ja miten teknologiaa voi ja tulisi hyödyntää ja mihin sitä ei saa käyttää. Kaikki, mikä on teknisesti mahdollista, ei ole eettisesti tai moraalisesti hyväksyttävää. Tekoäly on kuin tuli: se on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Tekoäly on kuin tuli: se on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Tulevaisuuden tekoäly on eri asia kuin nykyinen. Jatkossa sen mahdollisuudet laajenevat nykyisestä aivan uudelle tasolle. Se mahdollistaa paljon, niin hyvässä kuin pahassa. On ihmisten toiveista ja politiikasta pitkälti kiinni, onko tulevaisuusodotuksemme utopia vai dystopia. Tulevaisuus ei ole ennalta kirjoitettu.
Tietokoneistamisella ei ole korvattu juurikaan palvelutehtäviä. Riittääkö palvelualoilla työtä 2030-luvullakin?
Varmasti riittää, mutta palveluammattien sisältö tulee muuttumaan. On todennäköistä, että monet tuotantotyöt tulevat sellaisiksi, joissa on palvelutyön piirteitä enemmän tai vähemmän, eli ihmisten välinen kommunikaatio tulee niissäkin lisääntymään. Palveluammateissa taas tulee olemaan enenevästi teknologiaa osana työn arkea, eli niissä tulee olemaan tuotantotyön piirteitä.
Kaikessa työssä tulee lisääntymään sosiaalisen vuorovaikutuksen vaatimus.
Kaikessa työssä tulee lisääntymään sosiaalisen vuorovaikutuksen vaatimus. Joudumme/saamme käyttää sosiaalisia ja emotionaalisia ominaisuuksia työssä aiempaa enemmän, ja teknologian kautta hoituu tietovaranto ja tiedon etsiminen.
Useimmat ammatit muuttuvat sisällöllisesti. On oikeastaan makuasia, puhutaanko silloin samoista ammattinimikkeistä kuin nyt, vai keksitäänkö tilalle uudet nimet. Jotkut työt muuttuvat enemmän ja jotkut vähemmän, mutta varsin vähän on sellaisia ammatteja, jotka katoavat kokonaan. Toki niitäkin on, mutta vastaavasti syntyy myös aivan uusia töitä, joista emme nyt tiedä mitään.
Teollisuus, rakentaminen, kauppa, liikenne ja logistiikka automatisoituvat. Mitä seurauksia tästä on työelämälle?
Todennäköisesti kaikissa töissä teknologian rooli työn arjessa kasvaa. Robotit, koneet ja ohjelmistot tekevät osan niistä työtehtävistä, jotka nyt tekee ihminen. Tämä ei tarkoita työn vähenemistä, saati loppumista kuin harvoissa tapauksissa. Suurimmalla osalla työhön tulee erilaisia ihmisten väliseen kohtaamiseen liittyviä tehtäviä. Työstä tulee palvelutyön tyyppistä ainakin siinä mielessä, että työtä tekevä ihminen tulee olemaan aiempaa enemmän vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, kuten myös teknologisten ”härpäkkeiden” kanssa. Tämä on yleistys, eli se tulee olemaan valtavirtaa.
Varmasti jatkossakin tulee olemaan myös sellaisia töitä tai tehtäviä, jotka olisi mahdollista siirtää koneiden tai ohjelmistojen tehtäviksi, mutta syystä tai toisesta ne tekee edelleen ihminen. Se voi johtua esimerkiksi laitehankintojen kustannuksista verrattuna niistä saataviin tuottavuushyötyihin tai vaikkapa turvallisuus- tai vastuusyistä.
Skenaarioraportissa pidetään uhkana sitä, että halvan työvoiman saatavuus kasvaa. Miten arvioit tällaista riskiä?
Tämä on poliittinen ja eettinen kysymys. Maailman väkiluku kasvaa ja samalla siihen liittyvä elintasopakolaisuus. Mikäli yhteiskunnan normit eivät takaa työhön liittyviä, kaikkia työnantajia koskevia velvoitteita ja vähimmäistasoja, on odotettavissa erilaisten riisto- ja hyväksikäyttötapausten lisääntymistä. Tällä hetkellä tilanne Suomessa on hyvä. Nämä tapaukset ovat onneksi melko vähäisessä roolissa, kun katsotaan työelämän kokonaiskuvaa.
Mikäli työelämän reunaehdot hapertuvat, on päivänselvää, että tällaiset tapaukset lisääntyvät. Paljon mainostettu paikallinen sopiminen on yksi riskitekijä. Mikäli se ”pakkosyötettäisiin” sellaisille työpaikoille, joissa ei ole vahvaa työntekijöiden edustusta eli luottamusmiestä, jolla on ammattiliiton tuki, monet työpaikat alkaisivat liukua kohti työn halventamista. Sellainen yhteiskunta olisi eriarvoinen ja monelle työssäkäyvälle synkkä ja lohduton.
Alustatyö saattaa yleistyä ja luoda painetta työnantajavelvollisuuksien keventämiseen. Millä turvataan tulevaisuuden työehdot?
Alustatyö on eroteltavissa kahteen ryhmään: Ensinnäkin paikkasidonnaiseen työhön, jossa palvelu tehdään jossakin paikassa fyysisesti: esimerkiksi ruokalähetit tai kuljetuspalvelut, kuten Uber. Toiseksi paikasta riippumattomaan työhön: näitä ovat esimerkiksi erilaiset suunnittelu-, käännös- tai diagnosointitehtävät.
Ensiksi mainittuja on helpompi säännellä, sillä periaatteet ovat siinä samat kuin muussakin Suomen rajojen sisäpuolella tehtävissä töissä. Kyse on vain ja ainoastaan tahdosta. Sen sijaan globaalien työmarkkinoiden suitsiminen kansallisesti on vaikeampaa – pienessä maassa jopa käytännössä mahdotonta. EU on kokonaisuuteen riittävän suuri toimija, mikäli se kykenee tekemään tarvittavaa regulaatiota yhdessä muiden suurten toimijoiden kanssa.
Voisimme ottaa alustatyössä mallia Tanskasta, jossa on juuri tehty ruokalähettien työtä koskeva valtakunnallinen työehtosopimus.
Tällä hetkellä alustavälitteisen työn määrä ja rooli Suomessa on vähäinen mutta kasvava. Sen takia on erittäin tärkeää, että paikkasidonnaisen työn reunaehdot kyetään määrittelemään pikimmiten. Voisimme ottaa mallia Tanskasta, jossa on juuri tehty ruokalähettien työtä koskeva valtakunnallinen työehtosopimus. Se osaltaan normalisoi alustatyön ja samalla toimii sen puolesta, että erilaiset ikävät ilmiöt alalla vähenevät.
Teksti: Juha Hietanen
Kuva: SAK
Lue raportti: Lauri Kokkinen (toim.): ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä”