25.5.2021
Viime marraskuussa julkaistu Työterveyslaitoksen Hyvinvointia työstä 2030-luvulla -skenaarioraportti on ollut menestys. Raportti on ladattu verkosta jo yli 7000 kertaa ja julkaisun verkkosivuilla on käyty yli 180 000 kertaa. Luvut kertovat päättäjien, työelämän kehittäjien ja muiden tiedonjanoisten kiinnostuksesta saada näkymiä tulevaisuuteen. Skenaariokampanjan päätteeksi Juha Hietanen haastattelee pääjohtaja Antti Koivulaa, jonka mukaan raportin esiin nostamat megatrendit muovaavat työelämää koronapandemiaakin enemmän.
Kuvassa: Antti Koivula
Miten työelämä kehittyy, miten pystymme vaikuttamaan siihen ja miten me muutoksessa voimme? Näihin näkökulmiin on keskittynyt yhteiskunnallinen keskustelu, joka on rakentunut skenaarioraportin sekä sitä käsittelevien blogikirjoitusten ja haastattelujen ympärille. Lähes 30 asiantuntijan voimin syntyneen Hyvinvointia työstä 2030-luvulla -skenaarioraportin painettu laitos on kulunut talven mittaan päättäjien käsissä. Oma opuksenikin on jo hiirenkorvilla. Onneksi on digiversio, josta tarkistaa faktoja skenaarioraportin päätöshaastattelua varten.
Tilanne on uusi, ja kyse on nyt paluusta tulevaisuuteen.
Merkillepantavaa raportissa on, että koronapandemiasta siinä ei puhuta, koska se on koostettu ennen kuin pandemiasta oli tietoa.
Pääjohtaja Antti Koivula, skenaarioraportissa luodataan tulevaisuutta, mutta millaiseen maailmaan työelämässä juuri nyt pohditaan paluuta?
Ensi syksyn iso kysymys tosiaan on, mihin palataan. Voiko puhua normaaliin palaamisesta?
Missä määrin palataan työpaikalle? Tilanne on uusi, ja kyse on nyt paluusta tulevaisuuteen. Jos ajatellaan vaikkapa ilmastonmuutoksen kannalta, voidaan kysyä, onko pandemia antanut kykyä ajatella eri lailla kuin ennen. Samalla pohdin, miten syksyllä – koronan helpottaessa teemme töitä: palaammeko vanhaan ja tuttuun – emmekä loikkaa eteenpäin?
Mielestäni meillä on elokuun alusta lukien edessä etsikkoaikaa juurruttaa ja vakiinnuttaa nyt opittuja tiettyjä fiksumpia tapoja toimia. Riittääkö viisautta, se on johtamis- ja yhteistyökysymys. Kun pandemia hellittää ja aikaa kuluu riittävästi, on jo myöhäistä käyttää koronaa vipuna tekemään fiksuja päätöksiä esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Koronasta ei skenaarioraportissa puhuta, ja silti se on ollut menestys. Mistä raporttiin kohdistunut tiedonjano kertoo?
Työelämän tulevaisuus kiinnostaa aiempaakin enemmän, koska koronapandemia on herättänyt oivaltamaan, millainen työn murros on jo nyt meneillään. Olemme korostaneet jo vuosia työn murrosta ja sen merkitystä, mutta vasta nyt uudet etätyön kokemukset avaavat muutoksen mittaluokan. Se, että tiedonjano kohdistuu juuri skenaarioraporttiin, kertoo tietysti myös siitä, että meidän näkemyksiimme luotetaan ja viestimme kiinnostavat.
Olemme korostaneet työn murrosta, mutta etätyö on avannut muutoksen mittaluokan.
Blogikirjoituksissa ja haastatteluissa on korostunut se, että työpaikkojen pitää osata muuttua lukuisin tavoin. Miten ratkaisevana pidät muutoskykyä yritysten menestyksen kannalta?
Aivan fundamentaalisen tärkeänä. Juuri nyt yritysten on ymmärrettävä kolme asiaa: ilmastonmuutos, työn murros ja pandemian vaikutukset. Paluu tulevaisuuteen on yrityksille tietynlainen muutoskyvyn testi. On onnistuttava tässä, jos haluaa onnistua myöhemminkin.
Yritysten on ymmärrettävä kolme asiaa: ilmastonmuutos, työn murros ja pandemian vaikutukset.
Onko siis tarpeen vastedes välttää työmatkailua?
Silloin kun se on tarkoituksenmukaista. Samalla on hyvä pitää mielessä, ettei ilmastonmuutoksen globaaleja ongelmia ratkaista Suomessa. Voimme tehdä osamme, mutta skenaarioraporttia lukiessakin kirkastuu, että on ihan mahdollista, että ilmastonmuutoskamppailu hävitään. Silloin tärkeää on varautua myös sen seurauksiin.
Sen suhteen, missä määrin etätyötä suositaan vastedes, kannattaa kuunnella työntekijöitä. Jos he haluavat ja jos se sopii heidän elämäntilanteeseensa ja arvomaailmaan ilmastonkin suhteen, sitä kannattaa suosia. Lisäksi on tietysti kuunneltava asiakkaita ja pohdittava, mitä etänä ei voi tehdä luonnollisesti. Suomessa teknologia ja kulttuuri taipuvat jo nyt laajasti etätyöhön ja voimme aina oppia lisää. Mutta jo esimerkiksi Etelä-Euroopassa tilanne voi olla aivan toinen. Eikä aina luoteta, että asiat etenevät myös etänä.
On mahdollista, että ilmastonmuutoskamppailu hävitään.
Mihin etätyö sopii ja mihin ei?
Se toimii erinomaisesti kahdenvälisessä kommunikoinnissa. Kymmenen hengen kokoontuminen taas toimii paremmin samassa tilassa. Näkee kaikkien kasvot ja heidän tunnereaktionsa erilaisille asioilla. Samalla pääsee piirtämään helpommin yhteistä isoa kuvaa monimutkaisista ja luovista ongelmista. Fiksussa organisaatiossa yhteinen aika keskitetään siis yhdessä luomiseen ja yhteisöllisyyden rakentamiseen. Ajatustyötä yksin voidaan taas tehdä aivan hyvin etänä; tosin tässäkin meillä kaikilla tietysti on erilaisia kotitiloja käytettävissämme. Opin jo aikoinaan Nokialla kun vedin globaaleja, virtuaalisia tiimejä, että aina silloin kun nähdään fyysisesti, kannattaa lähinnä järjestää juhlat; ja panostaa tiimihenkeen! Etämaailmassa yhteisöllisyyteen tulee siis panostaa ihan eri tavalla kuin ennen.
Miten olennaista nimenomaan ryhmätyö on tulevaisuuden kehityskulkujen hahmottamisessa? Raportin kirjoittamiseenkin osallistui kymmeniä Työterveyslaitoksen asiantuntijoita, jotka valottavat työelämää eri näkökulmista.
Aivan olennaista, ja tätä ei Suomessa vielä riittävästi ymmärretä. Kun pohdimme tulevaa, meidän tulee välttää halua politisoida itse tulevaisuuden kuvaa, jonka tulee olla mahdollisimman objektiivinen. Meidän skenaarioraporttimme arvo on ehkä juuri siinä, että pyrittiin kuvaamaan tulevaisuutta mahdollisimman objektiivisesti. Kun näin toimitaan, puolueettoman näkymän päälle voidaan rakentaa myöhemmin vahvat poliittiset prioriteetit.
Millainen ihminen pärjää tulevaisuuden työssä 2030-luvulla?
Ne, joilla on ajankohtaista ja ainutlaatuista osaamista, mutta ennen kaikkea kykyä itseohjautuvuuteen ja itsensä johtamiseen.
Jos nämä kyvyt puuttuvat, osa kyvykkäimmistä ja pätevimmistä ihmisistä putoaa turhan yksinkertaisiin töihin. Vastaavasti osa joutuu tahtomattaan itselleen liian vaikeisiin töihin. Silloin ongelmaksi voi nousta työn liiallinen monotonisuus tai liiallinen vaativuus.
Asiantuntijaorganisaatioissa riski on ilmeinen, koska alainen tietää usein erityisosaamisensa kautta enemmän kuin esihenkilönsä. Silloin esihenkilö ei voi johtaa käskemällä, vaan pitää johtaa motivoimalla ja ohjata itseohjautuvuuteen sekä tiimityöhön.
Itsensä johtamisen kyky on tärkeää niillekin, joilla tietoa tai taitoa on vain vähän, esimerkiksi työuran alkupuolella. Muuten vaarana on joutua lähinnä koneen jatkeeksi ja koneiden valvomaksi.
Skenaarioraportti muistuttaa, että tekoäly tekee pian koneista oppivia. Pystymmekö me ihmiset kehittymään niin, että nautimme elämästä ja voimme hyvin tulevaisuuden töissämme?
Tekoäly voi hyödyttää erilaisissa tehtävissä. Vaativimmissa tehtävissä tekoäly auttaa etevimpiä järjettömän päteviksi. Toisaalta tekoäly voi tehdä toisista vain koneiden palvelijoita. Toisaalta maailmaa on ennenkin murrettu mullistavilla keksinnöillä. Meidän kannaltamme siis tekoälyssä keskeinen viesti siis on, että joku aina oppii sitä hyödyntämään. Olemmeko siis se me vai joku muu?
Väestö ikääntyy, ja monella alalla häämöttää työvoimapula. Millaisia eväitä skenaarioraportti antaa tähän yhtälöön?
Se muistuttaa asenteesta. Uteliaisuus helpottaa ja innostaa vaativimmissa töissä olevia kyvykkäimpiä ihmisiä, tietysti terveyden ja palautumiskyvyn rajoissa. Skenaariot antavat toivoa siitä, että iäkkäissä on potentiaalia ja haluja jatkaa töissä pitkään, jos teknologia on hallinnassa ja työkykyyn panostetaan kunkin omilla ehdoilla. On siis löydettävä keinot tehdä pitkistä työurista sekä mahdollisia että haluttuja.
Jokaisen raportin muutosvoiman, ajattelutapojen, teknologian, väestörakenteen ja ilmastonmuutoksen yhteydessä taustalla häämöttää huolia eriarvoisuuden kasvusta. Yksi putoaa digikuiluun, toiselta puuttuu hoivaa. Millä kaikki pidetään mukana?
Polarisoituminen on yksi niistä asioista, joihin kaivataan ratkaisuja. Nyt ja tästä eteenpäin pitäisi panostaa ennen kaikkea työikäisten osaamiseen ja terveyteen.
Jos ennen työpaikan menettänyt saattoi tuudittautua siihen, että työt odottavat sitten parin vuoden päästä, kun suhdanne paranee, niin enää ei voi. Nyt työelämä menee eteenpäin sellaista vauhtia, että paras paikka oppia uutta on useimmille työpaikka.
Paras paikka oppia uutta on useimmille työpaikka.
Ponnistelemme paraikaa eroon pandemiasta, jota voidaan haasteena verrata ilmastonmuutokseen. Pärjääkö ihmiskunta, kun toimintaympäristö vaikeutuu?
Uskon, että pärjäämme ihmiskuntana. Vaikka pandemia yllätti, se on loppujen lopuksi päästänyt meidät vähällä historiaan verrattuna. Kellotaajuus on tietysti nyt ollut toinen kuin esimerkiksi Espanjantaudissa aikanaan. Toisaalta nyt näimme selvästi verkottuneen maailman vahvuudet ja haasteet – kuten esimerkiksi mitkä toimialat ovat haavoittuvimpia. Mutta samalla esimerkiksi rokotteet on kehitetty ripeästi tekoälyäkin hyödyntäen.
En usko vastaavanlaisen pandemian toistumiseen ainakaan pariin kymmeneen vuoteen. Koronavirus luultavasti jää pyörimään keskusteemme, ja saatamme tarvita rokotteita vuosittain. Pandemia siis poistuu vähitellen, mutta ilmastonmuutos ja teknologian muutos jäävät. Tämän vuoksi tarvitsemme jatkuvasti uutta tietoa siitä, miten edetä niiden suhteen.
Työelämän tulevaisuudesta tarvitaan tuoretta tietoa ennen seuraavia vaaleja.
Olit itse skenaarioraportin liikkeellepanija. Näkökulmiksi valikoituivat työelämään vaikuttavat megatrendit eli maailmanlaajuiset muutosvoimat, kuten teknologia. Miksi juuri muutosvoimat?
Pidin selvänä, että mahdollisimman objektiiviselle työelämän tilannekuvalle on tarvetta. Osaamista oli karttunut siitä, että Työterveyslaitos oli mukana edellisen (Sipilän) hallituksen tulevaisuusselonteossa. Työhön sitoutui sekä johto että asiantuntijat, ja tekijöiksi saatiin hyvä tiimi.
Muutosvoimat ovat megatrendejä, jotka vaikuttavat meillä ja muualla. Ilmastonmuutoksen ja teknologian muutos nousivat jo strategiastamme. Työväestön ikääntyminen ja ajattelu- ja toimintatapojen muutos kristallisoituivat muiksi teemoiksi työn päästyä alkuun.
Tarkastelutavan etu on se, että tutkitun tiedon pohjalta voidaan luoda hypoteeseja ja pystytään katsomaan eteenpäin, tulevaisuuteen. On silti selvää, että tulevaisuutta luotaava skenaariotyö ei lopu koskaan. Parhaimmillaan pystymme aina muodostamaan ainoastaan väliaikaisen kuvan tulevaisuudesta.
Skenaarioraportin tämä vaihe on nyt päätöksessä. Mitkä ovat seuraavia askeleita työelämän tulevaisuuden hahmottamisessa?
Ensi syksynä, pian kesälomien jälkeen, on hyvä tarkastella skenaarioraportin antia, kun Suomessa mietitään ratkaisuja työelämän normalisoitumiseen. Ilmassa ovat silloin kysymykset, palataanko vanhaan vai palataanko uuteen. Toivon, että siinä keskustelussa reflektoidaan myös raportin oppeja.
Uskon silti, että pandemia on väliaikainen asia ja se menee ohi. Pandemialla on kuitenkin ollut iso vaikutuksensa, millainen – se vaihtelee katsojasta riippuen. Toisille se on ollut ja on katalysaattori, toisille pato, joka purkautuu jotain uutta kohti.
Hyvinvointia työstä 2030-luvulla -skenaarioraportin megatrendit, ilmastonmuutos ja teknologinen muutos, ovat minulle pandemiaakin isompia asioita. Juuri niiden ratkaisemiseen on syytä paneutua tulevina vuosina. Siinä pohdinnassa raportista on hyötyä, koska siinä esitellyt vaihtoehtoiset näkymät viitoittavat tietä eteenpäin.
Kuva: Työterveyslaitos
Teksti: Juha Hietanen
Lue raportti: Lauri Kokkinen (toim.): ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä”