Keskustelu hoiva-alan työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden tilasta Suomessa on käynyt kiivaana koko alkuvuoden.
Ristiriita voiton tavoittelun ja palvelun laadun välillä tuntuu olevan hoiva-alan viime aikojen kohun keskiössä. Puutteet, havahtuminen ja kiperä keskustelu voivat kuitenkin parhaimmillaan johtaa hoiva-alan turvallisuustalkoisiin.
Tarvitaan avointa tiedonkulkua epäkohdista, ja tiedonkulun tulee olla osa kulttuuria, kaikkien tahojen selkärangasta kumpuava sanaton sopimus: riskikohdat nostetaan esille, niistä ilmoitetaan aina, niiden taustalla vaikuttavat tekijät analysoidaan ja analyysin pohjalta sovitaan korjaavat toimenpiteet – ja niiden toteutumista seurataan.