Pelastussukelluskelpoisuus koronavirusrokotuksen ja sairastetun
COVID-19 infektion jälkeen

Päivitetty 18.1.2023 (Julkaistu 18.6.2020) 
Ohjetta päivitetään tilanteen muuttuessa.
Päivitetty 9.11.2022 Savusukelluskelpoisuus sairastetun covid-19 taudin jälkeen
Lisätty 21.12.2022 teksti "Lievän COVID-19 jälkeen työhön voi palata kuten muidenkin lievien ylähengitystieinfektioiden, eli flunssien jälkeen." kappaleeseen "Savusukelluskelpoisuus sairastetun COVID-19 taudin jälkeen"
18.1.2023 lisätty Vesisukelluskelpoisuus sairastetun COVID-19 taudin jälkeen -kappaleeseen lause "Sukelluslääkärin kliiniseen arvioon perustuen sukelluskelpoisuus voidaan palauttaa mainittuja aikarajoja aikaisemmin, mikäli operatiivinen tilanne sitä vaatii ja sukeltaja on oireeton."

Savusukelluskelpoisuus

Savusukelluskelpoisuus rokotuksen ottamisen jälkeen

Suositellaan, että 2 vuorokautta koronavirus (COVID-19) -rokotuksen ottamisen jälkeen työntekijälle ei suunnitella pelastussukelluskelpoisuutta edellyttäviä työtehtäviä. Pelastussukellustehtävät voi aloittaa, kun rokotuksen haittavaikutuksia ei esiinny ja vointi on täysin normaali.

Savusukelluskelpoisuus sairastetun COVID-19 taudin jälkeen

Koronavirus (COVID-19) voi aiheuttaa pitkäkestoisia ja mahdollisesti pysyviä keuhkovaurioita ja keuhkokudoksen sidekudostumista. Tämän lisäksi infektio voi johtaa kardiomyopatiaan. Taudinkuvaltaan vaikean COVID-19 infektion sairastaneiden pelastajien savusukelluskelpoisuus on arvioitava työterveyshuollossa ennen pelastustehtäviin paluuta. Lievän COVID-19 jälkeen työhön voi palata kuten muidenkin lievien ylähengitystieinfektioiden, eli flunssien jälkeen.

1. Oireeton pelastaja, jolla positiivinen koronavirustesti (nenänielun näyte)

Pelastajaa voidaan pitää savusukelluskelpoisena, jos hän on pystynyt harrastamaan liikuntaa samaan tapaan kuin ennen positiivista testitulosta, hänellä ei ole esiintynyt poikkeavia oireita, hänen suorituskyvyssään ja fyysisestä rasituksesta palautumisessa ei ole tapahtunut muutosta.

2. Oireinen COVID-19 infektio, ei sairaalahoidon tarvetta

3. Sairaalassa hoidettu COVID-19 infektio:

• Savusukelluskelpoisuutta arvioidaan 2–3 kuukauden kuluttua.
• Arviointiin sisältyvät lääkärin kliinisen tutkimuksen lisäksi keuhkojen röntgenkuvaus, spirometria ja bronkodilataatiokoe ja spiroergometria (tai kliininen rasituskoe) lääkärin valvonnassa EKG- ja happisaturaatio seurannan kanssa, sydämen ultraäänitutkimus ja fyysisen suorituskyvyn riittävyyden arviointi FireFit-testillä.
• Jos edellä mainituissa tutkimuksissa ei todeta poikkeavia löydöksiä, spirometria ei ole huonontunut merkittävästi verrattuna edelliseen tutkimukseen*, tutkittavalla ei esiinny poikkeavia oireita ja suorituskyky on riittävä savusukellustyöhön, katsotaan henkilö savusukelluskelpoiseksi.
• Tarvittaessa tehdään lähete jatkotutkimuksiin keuhkosairauksien tai sydän- ja verisuonisairauksien yksikköön.

*= Spirometrian perusvaiheen puhalluksen FEV1 % viitearvosta verrataan aiempaan spirometriaan FEV1 % viitearvosta. Merkittävä muutos on se, jos FEV1 % viitearvosta laskenut 15 % tai enemmän.

Vesisukelluskelpoisuus 

 Vesisukelluskelpoisuus rokotuksen ottamisen jälkeen

Suositellaan, että 2 vuorokautta koronavirus (COVID-19) -rokotuksen ottamisen jälkeen työntekijälle ei suunnitella pelastussukelluskelpoisuutta edellyttäviä työtehtäviä. Pelastussukellustehtävät voi aloittaa, kun rokotuksen haittavaikutuksia ei esiinny ja vointi on täysin normaali.

Vesisukelluskelpoisuus sairastetun COVID-19 taudin jälkeen

Tämä suositus pohjautuu Sotilaslääketieteenkeskuksen 13.4.2022 päivättyyn ohjeeseen ja on muokattu työterveyshuoltojen käyttöön.

Koronavirus (COVID-19) aiheuttaa vaihtelevan asteisen hengitystieinfektion. Tyypillisesti taudin kuva on lievä, mutta infektio saattaa johtaa myös tehohoitoa vaativaan keuhkokuumeeseen. Maailmalla on kuvattu tapauksia, joissa perusterveillä sukeltajilla on lievistä oireista huolimatta vakavia keuhkovaurioita. Lieväoireinenkin infektio on aiheuttanut pitkäkestoisia ja mahdollisesti pysyviä keuhkovauriota. Lisäksi vakava-asteisen infektio voi vaurioittaa sydäntä ja aiheuttaa kardiomyopatiaa. Näistä syistä johtuen seuraavat vaatimukset ovat aiheellisia koskien kaikkea laitesukeltamista vedessä ja painekammiotyöskentelyä sairastetun covid-19 infektion jälkeen. 

Sukelluslääkärin kliiniseen arvioon perustuen sukelluskelpoisuus voidaan palauttaa mainittuja aikarajoja aikaisemmin, mikäli operatiivinen tilanne sitä vaatii ja sukeltaja on oireeton.

1. Oireeton henkilö, jolla positiivinen koronatesti

Sukelluskielto on vähintään 2 viikkoa. Tämän jälkeen työterveyslääkärin tai -hoitajan haastattelu. Jos pelastajalla ei ole esiintynyt minkäänlaisia oireita ja hänen suorituskyvyssään ei ole tapahtunut muutosta, voidaan pelastajaa pitää vesisukelluskelpoisena. Muutoin edetään kuten kohdassa 2.

2. Oireinen, ei sairaalahoitoa vaatinut infektio

Oireisen ei sairaalahoitoa vaatineen COVID-19 infektion jälkeen henkilö asetetaan vesisukelluskieltoon, jonka kesto on vähintään neljä viikkoa. Sukelluskelpoisuuden palauttamiseksi vaaditaan työterveyslääkärin arvio. Sukelluskelpoisuus arvioidaan välitarkastuksessa, jonka laajuuden määrittää työterveyslääkäri tapauskohtaisesti. Se sisältää ainakin lääkärin tutkimuksen, spirometrian bronkodilaatiokokeen kanssa, EKG:n ja happisaturaatiomittauksen (levossa ja rasituksessa). Herkästi keuhkojen röntgen-tutkimus lääkärin arvion perusteella.

3. Sairaalahoitoa vaatinut infektio

Sairaalahoitoisen COVID-19 infektion jälkeen henkilö asetetaan vesisukelluskieltoon, joka on vähintään 3 kuukautta. Tämän jälkeen sukelluslääkäri arvio jatkotutkimusten laajuuden ja tekee suunnitelman sukelluskelpoisuuden palauttamisesta.

 Sukelluskelpoisuusarviossa korostuvat oireettomuus, normaali toimintakyky ja normaali happeutuminen (Sp02 säilyminen) lievässä rasituksessa. Happisaturaatiomittaus voidaan suorittaa hoitajan toimesta mittaamalla happisaturaatio ensin levossa istuen ja tämän jälkeen rasituksessa esim. 10 kyykistymisen aikana ja päätyttyä Jos saturaatio on ennen rasitusta alle 96 % tai laskee rasituksen aikana vähintään 4 % on tulos poikkeava ja jatkotutkimukset aiheellisia. Tuloksen luotettavuus tulee huomioida, mm. varmistamalla että mittari on hyvässä kontaktissa.

Lisäksi sukelluslääkärin kliinisen arvion mukaan voidaan tarvita keuhkojen röntgen kuvaus, kliininen rasituskoe, spiroergometria, sydämen UÄ, keuhkojen TT-kuvaus ja laboratoriokokeita (esimerkiksi tulehdusarvot, sydänentsyymit ja -merkkiaineet).

Kaikissa tapauksissa liikuntakielto on vähintään 10 päivää, josta 7 päivää tulee olla oireetonta. Tämän jälkeen palataan asteittainen normaalille suoritustasolle 1-3 kuukauden aikana.

Sukelluskelpoisuuden palautus vaatii aina sukelluslääkärin tai hänen poissa ollessaan työterveyslääkärin kannanoton. Sukeltamista ei saa aloittaa omatoimisesti ilman lääkärin lupaa.

Sukelluskelpoisuusarviota ei tehdä oireiselle henkilölle. Jos on jäännösoireita, niin sukelluskelpoisuutta ei voida palauttaa. Oireinen sukeltaja ei saa sukeltaa.

Sukelluslääkärin kliiniseen arvioon perustuen sukelluskelpoisuus voidaan palauttaa edellä mainittuja aikarajoja aikaisemmin, mikäli operatiivinen tilanne sitä vaatii ja sukeltaja on oireeton.

Vesisukellusta tekevän pelastustyöntekijän tulee aina olla yhteydessä työterveyshuoltoon, mikäli hän kokee toimintakykynsä merkittävästi alentuneen tai sukelluskelpoisuuden palauttamisen jälkeen ilmenee voinnin uudelleen huononemista. Myös oireettoman sukeltajan, jolla on positiivinen koronatesti, on tärkeää olla yhteydessä työterveyshuoltoon.

Lisätietoa  viestinta@ttl.fi  

Työterveyslaitoksen ohjeet on tehty yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Seuraamme myös Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Euroopan tautiviraston (ECDC) julkaisuja.

Euroopan tautiviraston COVID-19-sivut

Maailman terveysjärjestön (WHO) koronavirussivut